Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

torstai 18. joulukuuta 2014

Aamupelko -runo

Aamupelko

Pääni on tänään tyhjä, huoneeni 
etsivät minua.
Koti kaipaa tuttua, turvaa.

Kahlaanko taas läpi velvollisuuksien merta
uhmaten, tyrskyjä vastaan.
Jos vain antaisin veden viedä, 
sinisen sylin hellästi keinutella.

Katson silmiisi. 
Nään niiden läpi, 
näkemättä mitään.

Nään huultesi puhuvan, 
ymmärtämättä, kuulematta.
Puhutko vierasta kieltä, 
enkö ymmärrä enää.

Toinen on asuttanut majani, 
mieleni katsoo lintuhäkistä saalistajaa.
Tule tuuli, heilauta häkkiä, 
olenko elossa.
Varjoni seuraavat minua empien. 
Kuulummeko yhteen.
Ilta kutsuu pimeään, 
juoksen aamua pakoon.

Aamu tönii unien piilosta esiin. 
Karkaa pimeyden pehmeä peitto.
Valo sattuu silmiin, 
Kutsun varjoni, etsin mieleni, astun mereen.


JaanaN


Uunan, Estherin, Ainan, Siskon ja kaikkien muiden runojen innottamana,
kirjoitin yllä olevan.
Iltaisin nautin nukahtamisesta. Unessa olen vapaa. Illan ihanuutta varjostaa aamun kurjuus.
Herääminen ei ole vaikeaa, mutta liikkeelle lähtö on.


8 kommenttia:

  1. Vaikuttava runo! Nythän meitä tulee oikein runopiiri, kyllä sieltä Sirokkokin saa arkkunsa auki, uskon niin.
    Miksi me naiset otamme velvollisuudet niin vakavasti, miksi me luulemme, ettei mikään pyöri ilman meitä. Miksi väsytämme itsemme niin ettemme itsekään tunne itseämme, katsomme vieraisiin silmiin ja suumme puhuu vierasta kieltä.
    Hienosti olet osannut pukea runoksi tunteesi, ajatuksesi. Luin runoa monta kertaa ja vielä palaan tähän.

    Et usko kuinka lukemani helpottaa mieltäni ja oloani. En ole yksin ja avaamalla arkkuni olen rohkaissut muitakin sanojen, runojen äärelle. Runossa puhuu se oikea minä, se joka on sulkenut itsensä häkkiin, huomaamattaan, tahtomattaan, mutta silti ihan itse.

    Minäkin lennän usein unissani, olen vapaa...
    Jatketaan lentoa aamulla, ei unohdeta sitä uniin.
    Kiitos Jaana, kiitos :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Sinulle Uuna. Sinulta ja muilta mainitsemiltani sain kipinän tähän. Ensimäinen säe runossasi, oli kuin omaa elämäänsä olisi lukenut.
    Itsehän sen oman vankilan rakentaa, mutta miksi?
    Viime aikoina olen jättänyt paljon pois, vähentänyt tekemistä.
    Koko ajan tuntee silti syyllisyyttä,tekemättömästä.
    Onneksi on suu ja sanat, kun vain uskaltaa ovea raottaa.
    Onneksi voi välillä tehdä asioita, joista pitää. Ja onneksi unessa voi lentää ;-) Olen viime aikoina yrittänyt "lentää" päivälläkin, mutta se on vaikeaa. Aamuisin siivet ovat niin kipeät, että lentohaaveet on jäissä:-) Runot ja kaikenlainen kirjoittaminen on hyvä tapa opetella lentämään.

    VastaaPoista
  3. Upeaa tekstiä, sanat tulevat esiin voimalla joka kertoo että olen tässä mutta missä. Sanat löytävät luo, ne tukevat ja antavat narun josta pitää kiinni. Kuva sopii tähän heinosti.
    Tämä pimeys vie paljon voimia, valon etsintä, mutta se valo on itsessä, luovuus on valoa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Esther, Ikä tekee myös tehtävänsä, onneksi ja harmiksi.
    Itsensä tutkiminen ja löytämien on tärkeää koko elämän ajan.

    Minä en onneksi kärsi tästä pimeästä, päinvastoin. Ainoastaan huono näkö haittaa pimeässä. Pimeys on mielestäni turvallista, armeliasta. Sanoitpa osuvasti,että luovuus on valoa. Sitä se nimen omaan on, valoa itsensä sisällä. Kiitos Esther kauniista sanoistasi.

    VastaaPoista
  5. Tähän ei ole mitään lisättävää, olet kaikki sanat löytänyt Aamupelko runoon. Tämä on hieno ja tulkitseva. Kiitos runosta!

    Minä vuosia sitten kirjoittelin runoja vaikka mistä, jopa kukkien kastelusta ja työnteosta ym. ihmeellisesta. Minulle tulee joskus sellainen mielentila että sanoja vaan pursuu ja ne on pakko kirjoittaa muistiin.

    Kiitos, toisista juuri saakin innostusta kun itse ei löydä sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, että inspiraation voi saada toisen runosta, kuvasta, sanoista. On hauskaa ja mielenkiintoista lukea toisten runoja. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  6. Täällä on sekä niin hauskoja juttuja, että syviä, että tulin ja jäin Aamun pelko runosi kolahtaa ja kovaa. Aamut ja yötkin ovat vaikeita ja pahin on suden hetki.

    Ihanaa joulunaikaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiia, tervetuloa seuraan :-) Moni varmaan kokee saman kaltaisia tunteita, hyvä niin, että niistä puhutaan. Sudenhetki herättää minut melkein joka yö. Kirjoitetaan ja puhutaan asioista, on helpompaa, kun tietää ettei ole yksin :-)
      Ihanaa joulunaikaa Sinullekin

      Poista