Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Virkattuja koreja

Kuvasin näitä kevään ja kesän aikana virkkaamiani koreja. Sukulaisille annetuista koreista vain kolme on aiemmin otetuissa kuvissa, muista ei ole kuvia.

Turkoosi kori on tyttärelle tehty, vaalea omaan käyttöön. Nämä on virkattu trikoo matonkuteesta.


Tässä vanhassa kuvassa reunimaiset turkoosisävyiset korit kuuluvat samaan sarjaan yläkuvan turkoosin kanssa. Kirjavan korin alaosassa on myös tummempaa vihreänsävyistä turkoosia, josta tein maton. Materiaali myös matonkuteesta.

Keskellä oleva ruskea kori on tehty kaukosäätimille,  Niitä tein useita. Valkea on ohuempaa ja hiukan kovempaa puuvillaista trikookudetta.


Sarja valkoisia koreja, joita tein myös miniälle, Hänelle virkkasin myös ruskeita koreja erikokoisina. 


Siniset korit on virkattu melko paksusta ja napakasta kuteesta. Suurempi tumma kori näyttää harvalta, kuvassa näkyvine reikineen, mutta on erittäin napakka, kuteesta johtuen.


                                           

Punainen on suurin pyöreä kori, jonka olen tehnyt. Korin alareunassa, keskellä ja yläreunassa on kuteen sisään virkattu muovinarua. Se on pyykkitelineen ylijäämä narua.
Naru on jäykkää ja tukee koria hyvin. Kaupasta saa kyseiseen tarkoitukseen tukinauhaa, mutta narulle ei ollut muutakaan käyttöä, joten uusiokäyttöön taas.


Pieni vaaleanpunainen ja lila rivallinen kori on virkattu moppilangasta. Hankalampaa virkata kuin matonkude, monisäikeisyytensä vuoksi, mutta onnistuu sekin. Korin pinta on kauniimpi kuin matonkuteesta tehdyissä.



WC:n korit ovat tummanruskeaa lukuunottamatta myös moppilangasta.


Toisen WC:n kori on sinivalkeasta trikookuteesta.
Vessapaperille on oma korinsa. Ovat telineestä loppuessa käden ulottuvilla.


Lankakori on myös trikookuteesta. Valkoinen kude on ollut hyvin miellyttävää virkata ja korien pinnat ovat tasaisia ja kauniita. Korit ovat myös napakoita.


Mökillä on vielä lisää koreja. Yksi niistä on ruskea-turkoosi ja suorakaiteen muotoinen. Otan kuvan seuraavalla käynnillä.

Matonkuteissa laatu vaihtelee jopa samassa vyyhdessä. Hyvin ohuet ja liian paksut osat jätän pois.
Liitoksesta jäävät päät kudon virkkauksen sisään. Jos päitä jää silti näkyviin vedän ne koukulla virkkauksen sisään.

Saadakseni napakoita koreja käytän pienehköä koukkua kuteen paksuuteen verrattaessa. Vältän väljää virkkausjälkeä, ettei koreista tule velttoja.

Uusi huussi tekstissäni on kuva, jossa näkyy virkattu kori ja saman sävyinen matto.
Korin yläreunus on vahvistettu, että se kestää kosteassa paremmin. Koukussa roikkuva kori venyy herkemmin.

Loppuun vielä kaksi poppanakuteesta virkattua koria. Sain kuteet äidiltäni. Ne olivat poppanan kudonnasta jääneitä.  Ensin virkkasin kolme mattoa ja sain idean kokeilla niitä myös koreihin. Suurempi kori on virkattu korkeammaksi, eli kaksi kertaa korin korkeus. Puolet on taitettu sisäänpäin. Pohjaan on virkattu vielä irrallinen lisäpohja.


Poppanakude on pehmeämpää, joten isommat korit ovat liian pehmeitä, ellei teen kaksinkertaista. Miksei tukilankaakin voisi virkata sisään vahvistukseksi. Pikkukori kestää yksinkertaisenakin.
Ja tässä sama juttu, ei liian isoa koukkua, eikä väljää virkkausta :-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti