Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lyijykynätyö, rakkaudesta metsään

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja ukeille.

Lämpö nyt nollassa. Pilvinen päivä tulossa. Tuuleekin hiukan.
Aamukahvilla syötiin kanttarelli-juustopiirakkaa ja suklaatorttua. Makeasti alkoi isänpäivän aamu:-)

Eilen illalla, saunan jälkeen, juolahti mieleen metsä. Kaivoin jostain kaappien kätköistä piirustuslehtiön ja lyijykynän. En muista, edes koska viimeksi olisin piirrellyt mitään.

Lapsena piirtelin paljonkin ja vielä aikuisuuden kynnykselläkin. Muutaman kerran myöhemminkin, olen jotain yrittänyt, mutta into loppuu osaamattomuuteen. Jos vielä jonkinlaisen kuvan saa aikaiseksi, valot ja varjot, jotka mielessäni leikkivät, eivät siirry paperille :-(

No, ei meistä kaikista tule, eikä tarvitse tullakaan taitavia taiteilijoita. Se ei kuitenkaan estä asian harrastamista. Laulaakin voi, vaikka ei ääni riittäisi estradeille. Jokainen lintu laulaa äänellään.

Ei elämän pitäisi olla täydellisyyden hakemista. Hyväksykäämme itsemme sellaisina, kuin olemme ja nauttikaamme silti omista taidoistamme. Vertailua ei ole pakko tehdä. Eikä ilkeistä sanoista tarvitse pahoittaa mieltänsä. "Kauneus on katsojan silmissä".

Nauttikaamme lahjakkaiden ihmisten teoksista, lauluäänestä, tai mistä lahjasta tahansa, mikä tuo iloa.
Ja harrastakaamme silti kaikkea, mikä kivalta tuntuu ja tuo iloa itsellemme.

En ole leipuri, en kokki. En valokuvaaja, en ompelija, En laulaja, enkä runoilija, tai kirjailija, puhumattakaan taidemaalauksesta. Nautin suurella ilolla toisten tekeleistä ja taidoista.
Silti kaikkea näitä harrastan.

Luonnossa näen paljon niitä asioita,joita luontokuvaaja ei kuvaa. Siellä kuuntelen ääniä, jotka eivät kaikkien korvaa miellytä.

Ruoan valmistaminen ei ole ohjeistettu, eikä leipomusten reseptit päässäni pysy, Luon kaikkea mielialani ja mielikuvitukseni avulla. Minun "taiteeni" on omaksi ja (toivottavasti ;-) myös läheisteni iloksi.

Korpin huuto, lokin kirkuna ja räkättirastaan "säksätys", on korvilleni musiikkia ja suuri ilo.
Luonto on minun konserttisalini. Silmäni, pensselini ja kynäni, sekä kamerani. "Muistikortillani" on paljon kaunista, jota voin illan pimeinä ja hiljaisina hetkinäni, ilman valojakin "katsella ja kuunnella".

Elämän yksinkertaisuus viehättää. Luonto on minulle perheenjäsen, jota rakastan.
Mielikuvitus on minun taiteeni.
Jokainen löytää, etsiessään varmasti jotain, mikä kiinnostaa. Mitä on kiva harrastaa.

Aira Samulin sanoi ykköskanavan aamuohjelmassa, kutakuinkin näin: Tanssikaa hyvät ihmiset, nuoret, vanhat, sairaat, vaikka kättä heiluttamalla. Hän sanoi myös, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tanssia, vaan jokainen osaa tanssia omalla tavallaan. Voiko sen selkeämpää ja parempaa elämänohjetta antaa? Tuo tanssi sana, voisi tarkoittaa paljon muutakin.

Lopuksi,harkinnan jälkeen, päätin laittaa tänne mielikuvani, jonka eilen piirsin lyijykynällä.
Kuva, on metsän kunigattareksi nimeämästäni, vanhasta raidasta.



Kuvaa en selittele sen enempää. Jokainen voi nähdä sen omilla silmillään, omalla tavallaan.
Arvostella saa, Haukkuakin voi, Mieltäni en pahoita, koska luvannut en ole mitään.

Hauskaa isänpäivän juhlintaa

toivotellen Jaana



2 kommenttia:

  1. Nyt on herkuteltu siellä ja täällä. On hyvä aloittaa arki ja se onkin minusta parasta aikaa. Ihanaa kun nuoret kävivät ja hetken oli talossa hulinaa, mutta huominen on taas minun.
    Myös minulle luonto on hyvin tärkeä, asunkin luonnon keskellä, kivien ja kallioiden välissä. Lähellä on kyllä liikaa taloja, mutta onneksi puut ja pensaat peittävät ja suojaavat.

    Kirjoitat hienosti ja ajattelet kauniisti luonnosta ja sen merkityksestä sinulle, myös taiteesta ja tekemisestä. Olet aivan oikeassa siinä, että taiteessa eikä muussakaan laiteta paremmuusjärjestykseen, ei voi laittaa, koska elämys ja tunne on se tärkein. Prosessi ja tekeminen on minulle tärkeintä, ei ole väliä, mitä tulee lopuksi, mutta tehdessäni pääsen jonnekin syvälle, jonnekin ihmeelliseen maailmaan. Sinne kaipaan aina.

    Piirustukseksi on minusta hieno ja kannustan sinua piirtämään lisää. Työssäsi on hyvä syvyysvaikutelma ja herkkä tunnelma. Jos oikeasti haluat oppia piirtämään varjoja, laita eteesi jokin esine ja viereen hyvä valo, että pöydälle tulee selvä varjo. Siitä on hyvä aloittaa. Kun kerran oppii valot ja varjot huomaamaan, ne tulevat kuin luonnostaan.
    Tärkeintä on, että nautit piirtämisestä kuten muustakin luovasta tekemisestä. Minulle leipominenkin on luovaa, en tykkää seurata tarkasti ohjeita vaan riskin uhallakin leivon omasta päästä. Samoin piirrän ja teen kaiken muunkin.
    Hyvää uutta viikkoa sinulle :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Uuna neuvoista ja kannustuksesta :-) Nyt noudatan neuvoasi ja harjoittelen valon kanssa niitä varjoja. Valot ja varjot, herättävät kuvan elämään, tekevät siitä tarinan. Muuten se on vain pelkkä kuva. Täytyy harjoitella kovasti, niin jospa sen jotenkin oppii.

    Sinun töistäsi välittyy luovuus ja luonnon tärkeys.
    Ymmärrän täysin tuon tunteen, josta niin kauniisti kerroit. Minulle tulee tuo tunne usein,kun innostun tekemään jotain, vaikka vain risulintua. Perheenjäsenet sanovatkin, etten kuule, enkä näe mitään vaan olen omassa maailmassani. Niin olenkin, mutta hyvässä sellaisessa :-)

    Metsä saa aikaan saman ja silmät näkevät ja korvat kuulevat enemmän. Ja silloin tuntuu, että muut (rakkaatkin) häiritsevät.
    Ja jos siitä tunteesta puhuu sellaiselle, joka ei sitä koe, ilmeet kertovat, että ei mennyt perille.

    Vaan ei se haittaa. Voin olla ihan suosiolla kummallinen.
    Ja yritän osata nauraa itselleni.

    Hyvää alkanutta viikkoa sinullekin ja luomisen iloa. Käyn välillä kurkkailemassa mitä olet luonut.

    VastaaPoista