Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Joensuussa käynti ja aamusumu - lyijykynäpiirros harjoitelma

Heissan

Taas oltiin Joensuussa. Siitä tämä hiljaisuus täällä blogissa.
Käytimme äitiä keskussairaalassa, kuulopolilla.

Sen jälkeen asioimme Prismassa.
Ensin eläinkauppaan ostamaan undulaatin ruokaa, kivennäisiä, herkkuja ja uusi vesiastia.
Katselin akvaarioita, joissa oli monneja (suosikkini) ja käärmekaloja.
Isä osti koiralle vitamiineja ja pannan.

Seuraavaksi ruokaostoksille.
Päiväilin taas hintoja, kuinka saman kauppaketjun eri liikkeissä, on isot hintaerot. Ostin luomuomenoita, gluteenittomia jauhoja, luomumausteita. lemoncurd`a, juustoja, riisinuudeleita, ym.

Katson paikallisen Sokoksen hinnat ja kerron sitten, mitkä olivat hintaerot.

Pelkässä muovikassissa hintaero oli 3 cent. Rainbow Ab -piimässä 7 cent. Täällä 1,19€, Prismassa 1,12€. Loput tarkastan lähipäivinä.

Äidille etsittiin kaunis päiväpeitto ja matto hänen makuuhuoneeseensa.
Ja ostosten jälkeen äiti tarjosi kahvit kahvilassa.
Päivä oli lämmin. Huomiseksi  luvassa vesisadetta ja ylihuomena alkaa sää jäähtyä. Jokohan nyt tulee talvi.

Tänään en siis ehtinyt tuunaamaan, en leipomaan enkä ottamaan valokuvia.
Eilen piirsin syksyllä ottamastani, aamusumu -kuvasta, harjoitelman.

Tämä on niin hauskaa pitkästä aikaa. Täytyy käydä ostamassa paperia ja parempia kyniä.
Paperini on vesivärimaalaukseen tarkoitettua ja kynäkään ei piirtämiseen tarkoitettu, vaan normaali kirjoittamiseen tarkoitettu, Siis liian kova.

Syksyn aamusumu Pielisen rannalla. Aurinko pilkistää sumun takaa hiukan.
Nuorimies katsoi illalla tekelettäni ja sanoi, että oletpas vaikean kuvan valinnut.
Sumun tekeminen oli se kaikkein vaikein, eikä oikein onnistunut. No, vähitellen, vähitellen.

Tässä valokuva




Kuvan ottaminen oli nyt iltahämärässä hankalaa. Salamaa ei voi käyttää, kun heijastuu paperista. Päivänvalossa kuva näyttää paljon tummemmalta. Kivien ja kasvien tummuus haaleni kuvassa. No, eipä puhelimella paljon parempaan pysty.

Tässä piirros. Harjoitellaan.....


Olen suunnitellut uuden kameran(entinen hajosi) hankkimista. Sen pitäisi olla nopeasti kuvausvalmis, koska pidän eniten tilannekuvista. Mutta, mutta, sillä pitäsi pystyä ottamaan kuvia kauempaakin. Eläimet eivät laske hyvin lähelle ja järvellä kuvausmatkat ovat usein pitkiä.

En vain tiedä millainen sen pitäsi olla, jos yrittäisin selvitä yhdellä kameralla. Vai pitääkö paljon tinkiä kauemmista kuvauskohteista? Tai hankkia kaksi kameraa?

Huomena on normaali arkipäivän rutiini ja ehtii jotain tehdäkin.
Hauskaa illan jatkoa.


2 kommenttia:

  1. Et arvaa kuinka hienolta tuntuu löytää täältä piirros. Tosi ihanaa, etenkin kun piirroksesi on parempi kuin valokuva. Niin pehmeä ja utuinen. Parasta on kivien rytmi. Kivet ovat kiviä, eivätkä mitään pelkkiä kaaria, kuten usein näkee. Näistä kivistä pidän ja kivet ovat minulle rakkaita, olen tarkkaillut niitä paljon. Huomaan että sinäkin olet.

    Paperi on hyvä ollakin pehmeä, siihen kynä vähän uppoaa, mutta kynän pitäisi olla pehmeä. Osta sekä pehmeä kynä, vaikka B4 ja sitten vielä hiilikynä, se on oikein pehmeä ja sillä saa tummimmat varjot. Tai sitten joskus voit piirtää pelkästään hiilikynällä. Siinä on puu ympärillä, kuten lyijykynissä, se ei ole siis hiiltä vaan hiilikynä. Sorry jos olen liian neuvovainen :-D

    Kamerasta sen verran, että kyllä yksi kamera riittää, jos siinä on putkea jonkin verran, että saat eläimet vedettyä lähelle. Voihan sen asetukset pitää liikettä kuvaavassa asennossa kaiken varalta. Jos taas kuvaa maisemaa tai asetelmaa, niin silloin on aikaa laittaa asetukset automaatille tai haluamallesi asetuksille. Aina joutuu opettelemaan, kun ostaa uuden, mutta kyllä se pikkuhiljaa tulee tutuksi. Automaatilla aluksi ja siitä sitten asia kerrallaan lisää.

    Minullakin on haaveena uusi kamera. Minulla oli hyvä canon ja pitkähkö putkikin, kuvasin sillä paljon lintuja, mutta niskani ei tykännyt yhtään putken painosta, niin myin sen ja ostin tuon pienemmän. Olen katunut kovasti, koska ei näillä pienillä pääse järjestelmäkameran laatuun. Ostan sellaisen vielä uudelleen, mutta en osta pitkää putkea vaan tyydyn lähikuviin, makrotkin kiinnostaisivat kovasti. Sitä putkea en kyllä pitkään aikaan raaski ostaa, koska se on huisin kallis.

    No nyt tuli romaani, mutta koeta kestää :-D

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas Uuna. Sinä jaksat olla niin rohkaiseva, kiitos siitä.

    Neuvoista olen hyvin kiitollinen. En tiedä tekniikoista, enkä välineistä juuri mitään. Teen vain niin, kuin minusta tuntuu hyvältä. Niin ei voi pelkästään tehdä, jos haluaa jotain oppiakin ja kehittyä.

    Lähden huomena ostamaan tarvikkeita. Kynä on ollut aivan liian kova ja vaikea piirtää pehmeästi. Joten hankin pehmeämmän. Tuo hiilikynä voisi aloittelijalla olla armelias.Hankin senkin.

    Kivet ovat kiviä, niin kuin sanotkin. Ja kerroit asuvasikin kivikkoisessa paikassa, joten sinun täytyy pitää niistä.
    Pelkkinä kaarina, niiden kauneus ja yksilöllisyys katoaa. Meillä on noin 160m rantaviivaa, joka on kivikkoa. Kivikon leveys vaihtelee vähintään 10-25 m leveydeltään, joten kiviä riittää.
    Rakennan mökillä kivistä polkuja, aitoja, maalaan niihin joskus leikilläni kasvoja. Kiviä on joka paikassa. Mies kysyykin aina varovasti, löytäessään kiven epätavallisesta paikasta, että onko se minun :-D Niitä löytyy taskuista, joskus käsilaukustakin ;-)

    Neuvot kamerasta tulivat todella tarpeeseen. En ole oikein uskaltanut vielä hankkia,kun kiireessä ostaa tupasee jonkun, ilman parempaa tietoa, voi pian harmittaa. Sitäkin täytyy alkaa etsiä ja päättää mitä haluan sillä kuvata.

    Näitä "romaaneja" syntyy täälläkin, mutta luen niitä oikein mielelläni.

    VastaaPoista