Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Teemakuun kollaasit -haasteen visiot 1-3.

 Maaliskuu teema:

VISIO ja sen toteutus,
aiheena TUNTEET

Kerro ensin mitä ajattelit tehdä, se voi olla idea, malli, tekniikka, tunnelma jne. 
Anna luovuudelle tilaa muokata lopputulosta. Tekniikka ja aihe vapaa. 


Visio 1:

Istuin eräänä aamuna, viiden jälkeen nojatuolissa. 
Kahvimuki kourassa, omissa ajatuksissani, 
väsymyksestä tokkuraisena.
Hämärässä istuessani, huomasin näkeväni kaksi valopalloa
silmälasini vasemmassa linssissä.
Hetken asiaa mietittyäni, huomasin työpöytäni valon
heijastavan nämä valopallot. Ja niiden sisään heijastui silmäni pinta.
Valo taittui ihmeellisesti sylinterilinssissä.

Ihailin pitkään kuvioita ja katselin niitä tarkkaan.
Onnistuin jopa katsetta siirtämällä,
saamaan tv-lipaston päällä olevan keramiikka
riekon näkymään toisen pallon läpi.
Aikani leikittyäni päätin piirtää pallot.

Omin silmin nähtyä


Atc -kortti kokoa. 
Piirsin ne valmiille mixed media korttipohjalle.
Lintua en sentään piirtänyt ja hiukan enemmän rosoisuutta,
 palloihin olisin vielä voinut lisätä.

Osa ideoistani syntyy suurinpiirtein näin.
Nään jotain, minkä haluan ikuistaa.
Joskus se onnistuu, joskus tulos ei ole sitä mitä haluaa.
Nämä kolme työtä ovat suurinpiirtein sellaisia,
kuin niistä pitikin tulla. Aina ei kuitenkaan onnistu
tehdä juuri mielikuvan mukaista.

Visio 2:
Aiheeni tulevat usein myös unista,
Tai vain ajatuksistani, puettuna paperille.
Myös päivän tapahtumat voivat antaa aiheen.
Yövalvominen ei ole mukavaa.

Ajattomat ajat ja unettomat yöt
Atc -kortti


Tässä kortissa kellot eivät näytä aikaa,
aika kulkee pitkinä nauhoina.
Valvotut yön tunnit tuntuvat joskus ajattomilta,
Kello käy, mutta ajalla ei ole merkitystä.


Visio 3.

Yhä enemmän mietin elämän merkitystä ja päämäärää.
Mietin sen sietämätöntä turhuutta ja välinpitämättömyyttä.
Pahuutta ja ahneutta. Keskinäinen kilpailu.....naurettavaa :-)

Muistelen mennyttä aikaa. Ja mietin tulevaa.
Luonteeltani olen oikea yleismurehtija.
Ehkä olisi kannattanut hankkia siitä leipätyö.
Olisin voinut murehtia palkkani edestä toistenkin murheet :-DD

Ikääntyessä alkaa tajuta mikä arjessa on oleellista ja mikä ei.
Vanheneminen on keholle raskasta ja joskus mielellekin,
mutta kaiken kaikkiaan hieno asia.

Ilta tulee pikkuhiljaa.
Yhä vähemmän tarvitsee kelloa.
Ajan kululla ei ole enää  niin suurta merkitystä.
Pienet asiat ovat tärkeitä. sekä rakkaat, rauhallisuus, luonto,
 myös uudet asiat kiinnostavat.....
On aikaa tutustua itseensä ja malttia hiljentyä hetkeen.
Mietiskely on mielelle tärkeää.
Meditoinnille haluan enemmän aikaa,
turhuus väistyköön sen tieltä.

Edessä tulee ennen pitkää olemaan luopumista,
luopumista vanhemmistaan, työelämästä,
osasta harrastuksia. 
Niin monesta asiasta, että ajatellessa tulee haikea olo.

Vaan silti olet tässä ja nyt. Elät sitä elämää mikä sinulla on,
niitä hetkiä mitä on vielä jäljellä.

Kello käy......ja aika kuluu ja katoaa, niin kuin ihminenkin.
Onko aikaa edes olemassa?


Elämisen sietämätön keveys

Kokoa A4

Kuivapastellit, lyijykynät, hiilet, Derwent Blendable colour pencils


Ja loppuun vielä kuvankäsittelyllä mustavalkoinen versio
yllä olevasta työstä.



Täällä lisää visioita:








20 kommenttia:

  1. Voi miten hienoa ja syvällistä pohdintaa! Kaikki työt ja niiden takana olevat ajatukset kolahtivat, mutta ehkä jotenkin tuo Ajattomat ajat ja unettomat yöt eniten. Itsekin valvon usein öisin sudenhetkineen kaikkineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta ihanasta kommentistasi. Askel rauhoittuu, niin mielikin. Nuorena piti ehtiä niin paljon. Nyt ehtii vähemmän, mutta antaa enemmän arvoa sille :-)
      Sudenhetkellä tuntuu, että aamu kaatuu pian niskaan ja päivä on unessa kulkemista :-DD

      Poista
  2. Oi että olet mainio.Ihanat viseot ja kuvat.Ei olisi paremmin voinnut tuoda esille ajatuksiasi ja visiota.Täysi kymppi hienosta työstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RaijaAnnikki sanoistasi. Kympin tyttö en ennen ole juuri ollutkaan :-DD

      Poista
  3. Upeaa!!!! Siis aivan mahtavaa! Tiedän että olet syvällinen ihminen ja mietit paljon, itsekin teen niin. Mutta että sait ne näin hienosti esiin...jään ihastelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther kannustavasta kommentistasi. Tiedän, että sinä olet myös syvällinen mietiskelijä ja herkkä sellainen :-)
      Odotan suurella innolla teidän töitänne. Tiedän että sieltä tulee upeata tekstiä ja kuvia kaikilta :-)

      Poista
  4. Ajan surrealistisuus näkyy hienosti näissä kuvissasi, kellot, jotka eivät mittaa aikaa.
    Yleismurehtija...niinpä, tuttua. Surra menneitä, murehtia tulevia. Unohtaa elää hetkessä.
    Mutta ihminen voi muuttua, ei kokonaan, mutta ainakin osittain. Juuri tuo, oppia päästämään irti, tajuamaan, että elämä kulkee omia polkujaan, me kuljemme sen mukana. Itselläni tuon tajuaminen, hetkessä eläminen, kesti vuosikausia, vaati sairaalahoitoa, terapiaa. Mutta vähemmälläkin onneksi pääsee. Meditointi tai millä nimellä sitä kutsuukin, on kallisarvoista.

    Mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu, sanasi lämmittävät mieltäni. En olekaan onneksi niin kummajainen, etteikö muut voisi samaistua ajatuksiini.
      Totta, vaikeaa on tajuta milloin pitää päästää irti. Lakata murehtimasta sitä mille emme voi mitään. Ymmärtää että kaikkea emme pysty hallitsemaan, emmekä jaksa.

      Luen hyvin suurella antaumuksella tekstejäsi. Osaat pukea sanoiksi tunteet ja tapahtumat uskomattoman rehelliseti, aidosti ja kuvaavasti.
      Joten jään odottamaan postaustasi aiheesta.
      Upeat tekstit ja kuvat ... joita tulee aina kiire katsomaan

      Poista
  5. Olen aivan mykistynyt täällä sinun taidostasi tuoda ajatuksesi esille. Olet erityisen hienosti osannut lähestyä tätä vaikeaakin haastetta.

    Olen itsekin miettinyt viime aikoina aikaa, mitä se merkitsee, miten sitä hidastaisi, onko ajalla merkitystä, miten pystyisin jättämään paljon turhaa pois, että olisi aikaa vain olla ja ajatella, meditoida.

    Nautinnolla luin tekstiäsi ja katselin siihen liittyviä töitä.
    Erityisesti töistä ihastuin viimeiseen, eli Elämisen sitämättömään keveyteen. Se on todella vaikuttava työ.

    Kiitos tästä elämyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos UUna kauniista sanoistasi, olin erikoisen ihastunut haasteen aiheeseen.

      Yritin olla oma itseni ja pyrkiä rehellisyyteen. Elämä ei voi olla läpijuoksu.
      On osattava pysähtyä, katsottava peiliin ja hyväksyttävä itsensä kaikkine rajoituksineen.

      Oltava välillä hiljaa, niin oppii kuuntelemaan itseään ja muita :-) Oppii luopumaan ja myöntää mahdottomuuden selvitä kaikesta. Ja tilalle löytyy aina jotain uutta, jos ei sulje mieltään.

      Muistan kuinka kannustuksesi myötä uskalsin julkaista piirustuksiani. Ilman sitä tuskin koskaan työni olisivat tulleet toisten nähtäviksi. Sait houkuteltua minut mukaan tähän haasteeseen. Ja ah miten hauskaa on ollutkaan :-)
      Pienet sanat, joilla suuri vaikutus, kiitos siitä Uuna kulta <3

      Vaikka kipeät nivelet, ankeat aamut tuntuvat vaikeilta. Kuppi kahvia (tai teetä)ja pieni hiljentyminen omaan minään, tuo voimia nähdä pölyn seasta auringonsäde.

      Oi, mitä ihanuuksia te muut tulettekaan taikomaan esille. Odotan suurella innolla sinun tekstiäsi ja kuviasi.
      Nämä haasteet ovat huikeita matkoja toistemme mielikuvitukseen ja totuuteen <3




      Poista
  6. Yksi mykistynyt täälläkin. Niin hienosti osaat luoda ajatukset ja visiot kuviksi. Aika on ihmeellinen käsite, miten sen kukin kulloinkin kokee, juuri niin määrittelemätön, henkilökohtainen kokemus kuin sanasi ja kuvasi kertovat.
    Tuo viimeinen työ on mahtava ja koskettaa minua eniten. Siinä samalla näkyy seesteisen kevyt odotus ja kuitenkin aika juurtuu vielä tukevasti maahan. Kerta kaikkiaan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanasti tulkitsit tuon viimeisen työn. Latasin siihen tunnettani niin paljon kuin osasin.
      Tulkitsit sen juuri niin kuin sen tein :-D
      Aika on jokaiselle omanlaisensa määrittelemätön. Ja todella henkilökohtainen tuntemus. Kellotaulu ei kerro ajasta itsestään, vain aikatauluista :-DD Kiitos ihanasta tulkinnastasi.
      Arvaapa vaan kuka tai paremminkin ketkä sinunkin tulkintaasi odottaa .....

      Poista
  7. Mykistyneiden riviin siirryn minäkin. Upeaa tulkintaa ja syvällisiä ajatuksia. Kaikista töistäsi näkyykin että ne ovat ajatuksella tehty, varsinkin näissä nyt tehdyistäsi. Todella upeita ja hyvin olet saanut ajatuksesi niihin. Se on taito joka harvalla on. >Iän karttuessa ennen tärkeät asia muutuuvat vähemmän tärkeiksi ja päinvastoin.
    Hienot upeat maalaukset, Elämän sietämätön keveys on ajatuksia herättävä työ, mustavalkoisenakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin, hyvä on opetella muuttumaan iän ja kehon mukana :-) Vastaan on turha taistella, joten on löydettävä uusia asioita entisten tilalle.
      Elämä on oppimista kaiken ikää :-)

      Poista
  8. Näiden samojen mietteiden kanssa huomaan askartelevani, ikä tuo tuollaisen ajatuskulun. Jospa se onkin viisautta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulento, viisauttako...? Mitä lienee, mutta välttämätöntä. Tukka putkella ei voi elämää läpi juosta :-)

      Poista
  9. Samaa sanon minäkin, kuin on jo edellä sanottu. Syvällistä mietintää ja upeaa tulkintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Armiida, "elämä on" ja siihen on vain opittava sopeutumaan tilanteen mukaan :-)

      Poista
  10. Ihanaa tekstiä kera upeiden kuvien. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
  11. Waude miten upea postaus ja uskomattoman upeat kortit.

    VastaaPoista