Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Hiustornado -lyijykynätyö ja aloittelijan rimakauhu

Heipsan

Nyt ensimmäinen piirustus viikonloppu ohi.
Ja tässä toinen harjoitustyö. Ensimmäinen oli vain pieni  kasvokuva, ilman mallia.

Tässä työssä harjoittelin  piirtämistä kovilla ja pehmeillä lyijykynillä.
Tarkoituksena opetella hiusten ja eläinten karvoituksen piirtämiseksi.

Nimi voisi olla parturin painajainen ja ehkäpä HIUSTORNADO


Tätä voi katsella mistä suunnasta tahansa :-)


Pienennetty ja skannattu kuva ei tee oikeutta tälle työlle.
Työ on huomattavasti terävämpi ja yksityiskohtaisempi alkuperäisessä.

Tämän tein lauantaina. 

Tänään sunnuntaina luonnostelin muutaman pienen kahvipannun, 
tehdäkseni sen jälkeen isomman työn. Ne siirrettiin kuitenkin varoittamatta, 
niin kauas ikkunalle, toisten lähelle, etten nähnyt niitä enää. 
En sitten piirtänytkään niitä :-(

Kävin etsimässä mallia pöytäni nurkalle ja löysin jättimäisen käävän.
Piirsin sitä. Puuduttavaa ja tylsää työtä. Muuta en sitten jaksanutkaan,

Kääpä on valmis, mutta varjostukset sen ympäriltä jäivät kesken.
Aihe ei oikein innostanut, koska en oppinut mitään.

Olisin mieluummin opetellut tekniikoita, mutta meidän piti vain piirtää.
Eipä niitä tekniikoita, sitten enempää tullutkaan.
Parhaiten niitä mielestäni oppisi niin, että opettaja näyttää itse,
 kuinka eri kovuisia kyniä käyttämällä saa valoa, varjoa, efektejä......
Aivan niin, kuin hän näytti, tuon edellisen työn tekniikan.

Innostuin siitä valtavasti, vaikka kummastellen työtäni katsottiin.
No, tiedänhän minä olevani kummajainen, mutta se on minua, minä ;-))
Ja opettaja on itse äärimmäisen taitava lyijykynäpiirtäjä.

Ensi viikonloppuna on mallipiirtämistä, elävä malli tulee myös.
Taidan olla ainoa, joka on elämänsä ensimmäisellä piirustuskurssilla.
Tosin keskustelun perusteella, jokunen muukin kaipasi sitä tekniikkaa. 
Yksin, kun saa piirtää kotonakin.

Meinasin jo tänään jäädä kotiin, mutta mies patisteli menemään.
Opettaja kysyikin lähtiessäni, tulenko ensi viikonloppuna?
Sanoin tulevani, mutta mietittyäni asiaa kotona, en ole enää varma.

Viimeinenkin itseluottamus aloittelijalla häviää:-(
Siellä on paljon piirustuskursseja käyneitä "osaajia". 
Minulla on koko ajan tunne, etten kuulu joukkoon.
Oppiakseni menin sinne, en pyytämään anteeksi osaamattomuuttani.

Ja koska olen hieman introvertti, en pysty piirtämään siellä vapaasti, kuin kotona.
Enkä ainakaan, jos tunnen oloni epämukavaksi.
Mielikuvitus katoaa, kuin savu tuuleen, astuessani luokkaan. 
 Mahdollisimman aidon näköistä vain tehdään. 
Ja minä kun aina piirrän karkeampaa ja erilaista. 
Siloinen ja sievä ei ole minua varten.
AAAAAAAAAAAAAahhhhhhhhhhhhhhh
olo on siellä kuin käsiraudoissa!!!!!!!!!
Itsestänihän tämä johtuu, mutta ei ole sitä mitä läksin hakemaan. 
Ei sovi minulle.Tänään olin jo kuin keskikoulussa aikoinaan. 
Piirsin tehdäkseni jotain, en innosta, en suuresta palosta, vaan pakosta. 

Vein sinne töitäni. Näytin kuitenkin vain yhden työn,
hyvin vaatimattoman hevoskuvani ja muut pidin piilossa.
En halunnut näyttää niitä, halusin pitää ne omanani, enkä jakaa siellä.
Huh, mikä kokemus.

Minun pitää pysyä kotona ja metsässä. Pois ihmisistä ja kursseista.
En kärsi paniikkihäiriöstä ja pärjään ihmisvilinässä hyvin, vaikka en siitä pidä.
Silti en varmaan koskaan pysty piirtämään, en  kirjoittamaan, kuin yksin. 
Ehkä se on minulle liian henkilökohtainen tapahtuma.
Ja ainakin tämän jälkeen :-DD

No, jospa menen seuraavaksi ompelukurssille. 
Kaavaompelu, kun on kaikille samanlaista :-DD

25 kommenttia:

  1. Oi Jaana ymmärrän kyllä niin hyvin ajatuksiasi. Piirtäminen on hyvin henkilökohtainen tapahtuma ja siinä luo jotain nimenomaan itsensä sisimmistä ja itselleen "yleisö" saattaa olla liikaa, eritoten herkälle introvertilla joka viihtyy ja luo parhaiten yksin.

    Täällä aivan samanmoinen, vaikka silti mietin miten joka päivä ylitän itseäni tuolla blogissa ja aina siitä seuraa pientä morkkista ja kauhun vapinaa ja joskus jopa öisinkin ahdistusta. Välillä mietin, että toiminko itseäni vastaan, kun olen yksityinen persoona ja silti minulla on blogi jossa olla möllötän nimelläni ja kasvoillani. En ymmärrä, ehkä on jotain keski-iän kriisiä tyyliin jännitystä elämään. Ennen piirsin paljon ja aina yksin ja hiljaisuudessa, en oikein osaa edes kuvailla mikä asiassa oli niin herkkää etten näyttänyt muille piirustuksiani.

    Silä olet todella lahjakas ja nuo karvat/hiukset ovat uskomattomia, mikä työ! Joten voipi olla että kurssilla voittaisit pelon jossain kohti ja saisit siitä paljon tai sitten kuuntelet omaa sisintäsi ja teet niin kuin sydän sanoo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä kirjoitit osuvasti ja kauniisti Tiia :-) Ehkäpä se on sinulle hyvä juttu, että olet blogissasi omalla nimellä ja kasvoilla. Introvertilla kun on taipumus vetäytyä yksikseen oloon. Niin et ihan metsiydy :-)
      Minun kohdalla peli on pelattu, Olen niin vahvasti introvertti, että oleminen isossa ryhmässä,ei ole helppoa. En minä ihmisiä vihaa, tai inhoa, päinvastoin, en vain viihdy isoissa ryhmissä.
      Olen kärsinyt tästä lapsesta saakka. Keskittyminen isossa luokassa oli vaikeaa, kun niin paljon hälinää ympärillä. Minulle oli kauhistus tehdä ryhmätöitä. Menetän jotenkin voimani ja kotiin tultua olen ihan puhki. Olen vierailla vesillä ja olo silloin, kuin ulkopuolisella.
      Sinun pitäisi Tiia alkaa taas piirtää, koska se on tapa purkaa omia tuntojaan.
      Minun on pakko aina keksiä jotain, muuten pakahdun omiin tuntoihini.
      Nautin kyllä omista tuntemuksistani, mielikuvistani ja olostani, mutta joskus mietin, että elämä olisi kympillä helpompaa, jos tunteita olisi vähemmän. Niitä kun joutuu kätkemään.
      Oli iso kynnys tehdä blogi ja alkaa piirtämään. Silloin heitin itseni kehään vapaaehtoisesti. Onneksi täällä on niin ihania ihmisiä,että mitään negatiivista en ole täällä kokenut.
      Ensimmäinen vieras lukija blogissani oli iki ihana Uuna. Suurella sydämellä ja ymmärryksellä varustettuna :-)
      Ja sen jälkeen teitä ihania ihmisiä on ilmestynyt paljon.
      Täällä voi olla ihan oma kummallinen itsensä :-)

      Kiitos Tiia kulta ihanasta ja kannustavasta kommentista.
      Olo paranee kympillä, kun ympärillä on ihmisiä, jotka tuntevat samoin :-)

      Poista
  2. Mielenkiintoisen näköinen työ! Tosi hieno :)

    Itsehän tosiaan kävin tuossa jonkin aikaa sitten taidekoulua, enkä viitsinyt paikalle vaivautua, kun vain joskus, koska juurikin tunsin itseni ulkopuoliseksi. Taiteiden tekeminen tosiaan on hyvin henkilökohtaista eikä tuollaisilla kursseilla yleensä luovuus pääsekkään valloilleen. Silti omasta mielestäni kannattaa kursseilla käydä, vaikka sitten pakkopullana, sillä niitä käydessä oppii kuitenkin paljon mitä voi sitten hyödyntää jossain oikeasti itseä kiinnostavassa tekemisessä.

    Kannattaa muistaa, että ei saa verrata itseään kehenkään muuhun kuin vain itseensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hiusten ja karvojen piirtämisen tekniikka on todella mielenkiintoinen ja sitä aion kyllä käyttää.
      Sen opettaja havainnollisti paperille, tekemällä piennen läntin ja kertoen samalla.
      Katsoimme ympärillä ja näin se oli helppo oppia. Hieno juttu.Tekniikasta olisin kaivannut enemmän tietoa, mutta ei sitä tullut.

      Moni harjoitteli piirtämään taidekirjojen kuvia piirtämällä.
      Itse en halua opetella kopioimaan mitään, vaan kaiken pitää olla omaa itseään, niitä omia tuntoja.
      Jos opettaja edes sanallisesti havannollistaisi. Olisi vaikka ottanut muutaman oman työn, kertoen minkälaisia tekniikoita hän käyttää...tai pikkuisen malliksi piirtänyt paperin nurkkaa, että näin. Ja jokainen soveltaisi sitä omien tapojensa mukaisesti.
      En ymmärrä miksi mennä kurssille, jos ei opeteta tekniikkaa. Mitä siellä silloin voi oppia??Piirretään vain samassa paikassa, jokainen omaansa ja lähdetään kotiin;-DDDDD
      Introvertille kauhun paikka, nämä laumoittumiset :-)

      Kiitos kannustavasta kommentistasi. Lohduttavaa kuulla, että moni muukin kokee samoin :-)

      Poista
  3. Voi Jaana! Tuota juuri salaa pelkäsin, koska huomasin, että odotit niin paljon. Taide ja kirjoittaminen ovat vähän sellaisia, että oikeasti niitä ei voi opettaa. Ne nousevat sisältä ja vain omalla tavallaan voi tehdä.
    Opettajat harvoin tekevät itse, he vain kertovat ja pistävät harjoittelemaan. Minä joskus näytin vesiväritekniikkaa kirjaimellisesti ja kaikki olivat hämmästyneitä siitä, että näytin. Ymmärsin heidän puheistaan, ettei kukaan muu niin koskaan tehnyt. En tiedä, onko siinä se, että opettaja haluaa pitää itsellään oppimansa vai se, että hän hän haluaa että jokainen löytää itse oman tapansa tehdä.

    Sinä olet hyvä piirtäjä ja olet jo löytänyt oman tapasi tehdä, miksi enää muuttaa sitä. Ihmettelen kyllä kurssin tunnelmaa?? Oli siinä jotain outoa ja opettajakin huomasi, ettet oikein viihtynyt, koska kyseli tulemistasi. Ihan en ymmärtänyt, kuka ne kahvipannusi kähvelsi, opettajako??

    Tuosta aidon näköisestä tuli mieleen, että olin kerran nuorena maalauskurssilla ja maalasin palettiveitsellä kuvaa tytöistäni. Opettaja ihmetteli suureen ääneen tekotapaani ja sanoi, ettet tuolla kyllä pitkälle pääse. Hän oli sellainen oikein tarkan tekemisen harrastaja. Maalasi mahdollisimman aidon näköisiä pulloja ja ne siellä mallina olivatkin, mutta ei minua mokomat pullot kiinnostaneet. Tein vain omaa työtäni, eikä hän mitään neuvoja antanut eikä auttanut sillä tekotavalla, vaikka valtakunnallisesti silloin oli monia palettiveistä käyttäviä. Sen pituinen se ja minua vielä harmittaa, että jossain vaiheessa vetelin sen työn yli. Se oli hieno työ, ei ole edes kuvaa, koska ei silloin ollut kameraa.

    Minusta piirtämäsi työ on erittäin hieno ja mielenkiintoinen. Paljon hienompi kuin pari tarkkaan piirrettyä pulloa, tai vastaavaa.
    Onko sinulle tuttu sellainen kirja kuin Onni Oja: Piirtämisen taito
    Siinä on paljon eri tekniikoita varjostamiseen ja muuhunkin piirtämiseen. Lainaa kirjastosta ja piirtele itseksesi silloin tällöin jokin harjoitus, joka sinua siellä kiinnostaa.

    Olisin niin toivonut, että ryhmä olisi ollut hyvähenkinen ja kannustava. Mutta ryhmät eivät ole kaikkia varten, ei minua ainakaan. Minä en mene edes sille kaavakurssille, vai mikä se nyt oli...
    Mutta piirtäminen on sinua varten ja muukin taiteellinen tekeminen. Täällä on sinua ymmärtävä joukko, me kannustamme jatkamaan ja nautimme nähdä jokaisen työsi. Älä siis sulje meitä ulkopuolelle. Ethän :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin Uuna viestistäsi pienen epäilyn häivähdyksen, kun toivottelit mukavaa kurssia ja totesit jotenkin, että toivottavasti kurssi on sellainen, kuin toivot:-) Jäin silloin miettimään ja nyt ymmärrän sen.
      Opettaja on hyvin lahjakas ja kannustava. Oikein mukava ja ystävällinen.Sanoikin, ettei halua muuttaa kenenkään tapaa luoda omaa, vaan pitääkin tehdä, niin kuin itselle paras.
      Minulla on se oma tyyli, jota en todellakaan halua muuttaa, koska muu on väkisin vääntämistä:-)
      Välinetekniikkaa halusin kurssilta. Ihmettelin jo kyniä ostaessani, miksi pitää ostaa kovia kyniä. Niiden soveltamista piirtämiseen, tapoja käyttää niitä, halusin oppia. Harjoittelemalla kotona, sitten oppii lopun.
      Sinulle on sattunut aika ikävä juttu tuon maalaamisen kanssa.
      Moittiminen tekotavasta on kyllä jo melko ilkeää:-(
      Harmi,että sitä työtä ei ole enää :-( Se on vaatinut rohkeutta ja sisua tehdä opettajan ilkeilystä huolimatta omaansa. Minä olisin luikkinut pakoon :-)

      Istun luokan takaosassa, kun etuosa on niin oma ryhmänsä, ettei sinne ole asiaa, eikä sovi ,-(
      Toisten selän takaa ei nää, mitä muut kysyvät, eikä kuulekaan,

      Ja jos opettaja vain vieressä katsoo, mitä teen, se on kauhistus minulle. Mainitsin kyllä,että vaaleiden kohtien piirtäminen on vaikeaa, kun en tiedä miten sen niillä kynillä teen.
      Hän vastasi, että käytä niitä eri kovuuksia, mutta ei millä tavalla.

      Kerroin olevani erittäin introvertti ja karttavani isoja ryhmiä. Tunnustin eilen, etten meinannut enää tulla ja siksi hän kysyi,tulenko ensi viikonloppuna.
      En kyllä ole varma, halusiko hän minun tulevankaan, Luokka on pieni ja kun malli tulee, ei siihen ympärille kaikki sovi. Siitä hän mainitsikin, että tulee ahdasta.
      Ja hän kertoili siitä mallipiirtämisestä siellä luokan edessä "osaajille".Joten luulen, että "tilaa" on muille enemmän,kun en mene. Oli siellä muutama mukava ja kannustava kurssilainenkin.

      Ne kahvipannut olivat edessä pöydällä ja opettaja kehoitti aloittamaan piirtelyn. Edessä oleva naisryhmä alkoi piirtää ja opettaja puhui heille ja vei pannut ikkunalle heidän eteensä.
      Juuri ne joista olin tekemässä pienet luonnokset muodosta. Olisin halunnut ne kyllä piirtää.
      Sen jälkeen hän kehoitti meitä hakemaan malleja muualta.

      Jotenkin jäi vain sellainen olo, että olin "tornadojeni" kanssa outo kummajainen. Ja hetkeksi tuli vastenmielisyys koko piirtämiseen.
      Nyt pitää tuulettaa päätä ja miettiä miten jatkan. Turhaudun, jos en pääse eteenpäin. Etsin tuon kirjan käsiini, jos siitä olisi apua.

      Teemataiteeseen en koskaan olisi uskaltanut, ilman kannustustasi.
      En minäkään kaavaompelukurssille menisi, sen homman osaan ja opettelin yksin ;-)
      Sydämellinen kiitos sinulle Uuna kannustuksesta ja "läsnä olosta",
      Olet älykäs,suora ja luotettava ja sellaista kunnioitan. Samoin kaikki lukijani ja teemataiteen ja taikakuvien joukko. Ilman teitä ei täällä viitsisi kauan "hosua" yksinään:=DD
      Huumorintajua porukassa riittää ja erilaisuuden hyväksymistä!


      Poista
  4. Minä tykkään hiustornadoistasi,ne ovat ilmavat ja eläväiset,sinua itseäsi! Ja juuri se on tärkeää kaikessa taiteessa, omanlaisesi taide.Saitkin jo hyviä vastauksia,enkä lisäile samoja.
    Mutta kursseilla on aina niitä jotka osaa,haluavat päteä ja ne jotka haluaa oppia eikä tiedä mitään. Kun olin tässä viimeksi vesivärikurssilla, tilanne oli juuri tuo.En osannut,siellä oli taiteilijoita jo mukana,tunsin itseni ääliöksi kun olin siellä. Mutta sanoin jo heti alkuun että en osaa ja haluan oppia! Älä vertaa itseäsi koskaan muihin. Ja hyvä opettaja kuuntelee..mene vielä ensikerralla ja sano että haluat oppia tekniikoita,jos ne muut jupisevat,sanot että haluat oppia siksi olet täällä! Ja opettajan on kuunneltava sinuakin. Jos ei onnistu, lähdet sitten pois.
    Tiedän toki että on hankalaa mutta itse menin vaan rohkeasti mukaan,opin minä siinä samallla nyt jotakin ja tein omanlaisiani koko ajan :)

    Kaikkea hyvää sinulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, olen vastannut Uunalle viestinä ja välillä kävin kahvilla. Uunalle tarkoitettu vastaus jäi näiden alle. Pitää siirtää ylös.
      Muistan Esther, kun kerroit siitä kurssista jotain aiemmin.

      Ei se osaajien kädenjälki varmaan sen kummempi ollut, kuin muidenkaan, mitä vilaukselta näin. Toki taidekirjan kuvan kopiokin näyttää hienolta, mutta eihän se omaa ole.
      Vaan kai siinäkin jotain oppisi, jos niin tekisi. Siinä on vain vaara, että oma tyyli häviää ja kädenjälki on pysyvästi kopio :-D Mikä kullekin sopii on kuitenkin ok.
      En vain itse halua opetella niin.
      Eikä vertailu ketään auta eteenpäin. Turhaudun jos en opi lisää. Enkä ymmärtänyt kurssin tarkoitusta, jos ei kerrota tekniikasta, kuinkas se sitten oppii??? Eräs mukava rouva mainitsi ihan samaa, että olisi tarvinnut välinetekniikkaa kynien kanssa.
      Toki itsekin voi kotona opetella ja niin nyt teenkin.
      Kiitos Esther ihanasta kommentistasi:-)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Harmi, ettei kaikki ollut niin kuin toivoit! Mutta tällaisia me suomalaiset olemme, ryhmässä on hankalaa, yksin kaikki sujuu paremmin. Minulle on kaikkinainen ryhmäpelaaminen tervaa, enkä halua osallistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurssi-into lopahti kuin lehmän häntä:-DD
      Se oli kuin heittäisi veistosta kiinnostuneen käteen työvälineet ja sanoisi, että siinähän veistelet.
      Kukaan ei kertoisi mistä paras aloittaa ja miten Ja millä välinetekniikalla mikäkin vaihe tehdään. Siinä voi sitten kukin käsissään pyöritellä ja miettiä työkalujen käyttöä
      :-DD

      Poista
  7. Eivät nuo ole matoja vaan lapsuuteni unelma eli omistaa korkkiruuvikiharat!!

    Luulen, että minusta voisi tuntua juuri samanlaiselta, en ole koskaan käynyt mitään kursseja, vaikka tiedän, että tekniikkaa viilatessa ja opetellessa pääsisi joskus helpommalla kuin yksinään puurtamalla ja päätä seinään hakkaamalla.

    Vaan me olemme erilaisia oppijoita kaikki, jotkut nauttivat tuollaisista kurssesista, toiset eivät. Onneksi kaikki tavat ovat sallittuja ja sen omansa löytää kyllä. Ehkä sinä nauttisit online-kursseista eli esim. youtubesta katsomalla eri tekniikoita. Tuubi on täynnä ihania, inspiroivia videoita, se on varsinainen oppikirja.

    Tuo itsensä vähätteleminen ja muihin vertaaminen on myös niin tuttua, rimakauhu ja kynnyksen nostaminen meiltä kyllä onnistuu niin paljon luontevammin kuin itsensä kehuminen.

    Tsemppiä ja ennen kaikkea tekemisen iloa, se on tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siinäkö ne nyt ovat, ne korkkiruuvikiharat :-DD
      No, ne menee helposti takkuun, niin ne meni nukeillakin:-)

      Vaikka oma tyyli tulisi löytää jokaisen, välinetekniikan oppi toisi aloitukseen helpotusta. Tiedon avulla on sitten helpompi hakea se tyylinsä, kun ei tarvitse kuluttaa aikaa siihen, miten joku kova lyijykynä toimii piirtämisessä.

      Kyllä osa varmaan pitää noista kursseista ja jos on jo monta käynyt, alkaa tekniikka olla hallussa. Silloin voi nauttia tekemisestä ja kehittää tyyliään:-)

      Täytyy etsiä itse tietoa jostain, tai hakata päätänsä seinään, niin kauan, kuin se kestää sitä.

      Itsekritiikki on jarru, vaan minkäs teet. Kynnystä on nostettava, yli meno onkin sitten pirun vaikeaa :-D

      Kiitos kannustuksesta, ja kommentistasi,jotenkin täytyy säilyttää se tekemisen ilo ;-))

      Poista
  8. Minusta on tosi hienot pirrokset nuo Hiustornaadot lyijykynällä. Sinä olet tosi taitava ihan omatoimisesti ja saa luoda sitä mitä haluaa. Minä tykkään taiteestasi ja nautin siitä katselemalla.

    Kyllä kurssit kivoja ovat, olen minäkin ollut joskus nuorena muutaman kerran, silloin kyllä tykkäsin olla. Vesiväri ja ompelukurssilla ollaan oltu aikoja sitten.

    Luin kurssipäiväkirjasi ja ihmettelin sen ilmapiiriä, ei ihme ettet viihtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sisko,niin luulin minäkin, että kivoja olisivat;-)
      Taitaa olla parempi, kun piirtelen yksikseni kotona.

      Kurssilla istutaan pulpeteissa, kuin alakoulussa aikoinaan. Teinitytöt eturivissä omassa porukassaan, pojat omassaan ja ne jotka moiseen lapselliseen leikkiin, ei koskaan lähde, istuvat yksinään takana;.DD

      Ja opettaja myötäilee enemmistöä :-) Ei aikuistuneiden ihmisten paikkoja! Ja yllätys, en todellaakaan ole vanhin porukassa. Toiset aikuistuu hitaasti, jotkut ei koskaan.
      Huh huh..........eikä siellä edes kurssilaiset tervehdi kaikkia:-DD
      En koskaan ole viihtynyt sortoporukoissa ja kiusaajien seurassa. Aikuiset hallitsevat sen vielä kympillä paremmin kuin teinit ;-)) Ihmisillä on julmettu tarve olla parempia, kuin muut ja näyttää se.

      En mielistele ketään, jos jotain sanon, niin sitä todella tarkoitan. Olen ehkä liiankin suora.

      Ja viestin tuoja ammutaan aina ensimmäisenä. Joten varaudun siihen tämän kirjoituksen jälkeen, mutta ei haittaa, kun en onneksi osaa enää edes pelätä.

      Mukava kuulla, että sinulla on hyviä kokemuksia:-)
      Ei käy niin kuin minulle. Loittonen aina vaan kauemmas ihmisistä.

      Onneksi minulla on sentään tämä blogimaailma ja löysin teidät, jotka olette oikeasti aikuisia ja kypsiä ihmisiä.

      Toivottavasti silmäsi tulevat kuntoon ja pääset taas tekemään taidetta :-)
      ,

      Poista
  9. Mitähän minä nyt sanoisin :-o Itse kärsin paniikkihäiriöstä aika pahanlaatuisesta sellaisesta, enkä pysty tuottamaan mitään porukassa, olipa kysymys kirjoittamisesta, piirtämisestä tai esiintymisestä. Olen kuitenkin mukana niillä avuilla, joita minulla on, vaikka välillä haluaisi painua maan alle. Tällä haluan kertoa sinulle, että jokaisen oma käsiala on oma, eikä sitä tarvitse yrittää sopeuttaa muiden käsialaan. Jokaisella kurssilla oppii kuitenkin, vaikka se ei heti siltä tuntuisikaan. Jokainen kurssi antaa mahdollisuuden noukata pienen sirun jotain uutta, vaikka opettaja ei sitä niin tarkasti havainnollistakaan. Kuuntelemalla hänen jorinoitaan, sieltä voi lipsahtaa jokin asia, mistä voi olla hyötyä omaan tekemiseen. Jatka, ei siitä haittaakaan ole :-) Eka kuvat näyttää ainakin tosi hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minun intoni sammui tuon hiuspehkon jälkeen :-DD
      En mennyt sinne muuttamaan käsialaani ja hakemaan oppia, kuinka piirretään ihminen, asetelma jne.

      Olisin vain halunnut tietää, kuinka niitä lyijykyniä, käytetään luomaan erilaista pintaa. Yksi tekniikka neuvottiin ja siinä se olikin.

      Ja niin kuin viesteissäni kerronkin, en halua opetella kopioimalla, mikä näyttäisi olevan melko suosittua.
      Siinä hukkaa itsensä ja muuttuu kopiokoneeksi :-DD

      Opettaja jorinoi siellä edessä, tälle "etupiirin porukalle". En kuule puoliakaan. Ja kun hän neuvoo siellä, ei tiedä mitä neuvoo, kun en nää enkä kuule. Eli ei mitään hyötyä katsella toisten selkiä, oppiakseen jotain.

      Ja tiedän jo ennen sinne menoa, että kun viikonloppuna piirretään asentoa vaihtavaa mallia, en pääse edes niin lähelle, että näkisin piirtää;-)) Luokka on siihen aivan liian pieni.

      Kuuloni on huono, samoin näkö, joten yritän tihrustaa takaa, mutta ei siitä mitään tule.

      Pidän tavattomasti Zen cafen kappaleesta, olen mies jonka ympäriltä tuolit viedään ;-D
      Sanoinkin opettajalle, kun ihmetteli, introverttiuttani ja "jurrikkuuttani", sanoen sen kuuluvan suomalaiselle miehelle, että ehkä minussa on sitten niin paljon sitä suomalaista miestä;-DD

      Kiitos Aina kommentistasi, sinä kuullostat kuitenkin optimistiselta, joten se vie jo pitkälle.
      Yritän valaa optimismia muihin, kun en siihen itse enää kykene:-DD

      Poista
  10. Voi että, minä rakastan tuota kiharapilveäsi:-)
    Samanlaisia kokemuksia ja tunnetiloja minulla oli jokunen vuosi sitten kirjansidontakurssilla ja sama toistui myös hopeaketjukurssilla.
    Sen jälkeen olenkin visusti pysynyt pois kaikilta kursseilta ja niitä ei ihan lähellä enää olekkaan, säästösyistä. Olisin kyllä innokas oppimaan uusia tekniikoita, mutta kynnys on mennyt korkeaksi lähteä mihinkään.Olen aina selittänyt itselleni, että minussa se kaikki vika on, kun en osaa olla seurassa enkä uskalla murtautua piirin sisälle.
    Ehkä sinun kuitenkin kannattaa mennä lopuillekin tunneille, en minäkään kesken jättänyt kumpaakaan kurssia, vaikka en niistä lopputunneista enää kovin nauttinutkaan. Sain kuitenkin perustekniikat opittua. Kotona sitten olen tehnyt nautinnon kanssa ja lukenut ohjemonisteita, onneksi niitä annettiin kaikille.
    Tsemppiä sulle joka tapauksessa, teetpä miten tahansa.
    Laitahan piirroksiasi näytille tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innokas olisin minäkin ollut oppimaan. Minussahan se vika on,tiedän sen.
      Osaan kyllä olla seurassa, jutella ja olla hauskakin.
      Sitä puolta en vain näytä, kuin niille, joiden seurassa viihdyn.
      En jännitä tilanteita juuri ollenkaan. En pelkää minnekään menoa. Ilmapiirin aistiessani joko innostun, tai lopahdan.
      Nyt tämä jälkimäinen reaktio on niin voimakas, että huh.

      En edes halua tulla hyväksytyksi porukkaan, joka valikoi ja väheksyy. Sellaisissa ihmisissä, kun ei ole mitään kiinnostavaa.
      Tällä kurssilla ei tule monisteita, eikä edes palautetta mikä meni hyvin, mikä huonosti. Ei juuri ohjeita omaan työskentelyyn, vain yksin piirtämistä. Sitä saan tehdä kotona ja vieläpä ilman häiriöitä;-DD
      Kiitos Selma kannustavasta ja mukavasta viestistäsi :-)

      Poista
  11. Meitä ihmisiä on täällä niin erilaisia, mutta kaikki ovat tärkeitä ja silti hyviä!
    Kukin omalla tavallaan.
    Mä tykkään todella paljon sun töistäsi, olet sitten käynyt kursseja , tai et, mutta hienoja ovat työsi!
    Mä en anna välttämättä opeille arvoa, sillä moni itseoppinut piirtää todella hienosti ja on saanut nimeäkin piirtäjänä.
    Sinä olet varsinkin, luonnon lahjakkuus, olet sitten käynyt kouluja siihen tai et.
    Mutta käy vaan kurssi loppuun, siinä et mitään häviä, vaan opit ehkä kuitenkin vaan vieläkin lisää taitavuutta!
    Kaikkea hyvää suulle toivotankin!
    Ja kiitos sulle, kun jaksat käydä kommentoimassa mun blogissani, niin kauniisti osaatkin kommentoida aina, kiitos sulle!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Harakka, sinä olet niin suloinen optimisti, hyvä niin:-))
    Ei oppi tosiaan takaa hyvää tekijää, koska siihen tarvitaan muutakin.
    Sitä luomisen intoa ennen kaikkea muuta :-D
    Sinun työsi on todella taitavasti tehtyjä ja kauniita, käyn ihailemassa niitä mielelläni, koska toisten töiden katselu on hyvin antoisaa ja nautinnollista :-) Jokaisella kun on se oma käsialansa.

    VastaaPoista
  13. Hieno piirros! Vaikka kuvat eivät varmastikaan anna oikeutta sille, niin jäin silti pitkäksi aikaa katseestani kiinni siihen :)

    Minä muistan kun joskus vuonna keppi ja kivi menin aloittelijoiden maalauskurssille. Muut tuntuivat olevan äärettömän taitavia, henkeni salpautui kun katselin heidän töitään. Silloin tuli tunne, etten kuulu sinne. Minä olin tullut oppimaan, miksi sitten lie ne muut siellä olivat ;)

    VastaaPoista
  14. Kiitos Marika, niin sitäpä sopii ihmetellä. Jos on kurssilta kurssille kulkenut, niin miksi tulla aina uudelleen ja uudelleen.
    Saisi useampi aloittelijakin mahdollisuuden päästä oppiin.
    Ehkä he eivät sitten maalaakaan luomisen innosta, vaan seuran vuoksi, tai tullakseen esittelemään vain taitojaan.

    Pitäisi olla selkeästi ilmoitettu, mikä kurssi on aloittelijoille.

    No, minua ei se paremmuus niinkään kiusannut, kun en yhtään häikäisevää työtä nähnyt, mutta ilmapiiri oli sitäkin ihmeellisempi.
    Ja silloin luovuus sammuu kuin saunalamppu :-)
    Ja jos välinetekniikkaa ei opeteta, niin mitä sitten? Luovuus on jokaisella omanlaisensa ja sitä ei voi opettaa ;-)

    VastaaPoista