Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Taikakuvat -haastena Ystävyys

TAIKAKUVAT- HAASTE 29.  YSTÄVYYS



Kuvassa piirtämäni ystävykset. 
Keskellä pieni tyttönen ja molemmin puolin piskuiset maahislapset ;-) 
Ystäviä on luultuja, tosi ystäviä ja mielikuvitusystäviä.

Alla oleva sivu on lapsuudenaikaisesta muistokirjasta. 
Äitini toi sen minulle keskussairaalaan ajankuluksi vuonna 1964. 
Olin sairaalassa useamman kuukauden, vakavan vaskuliitin vuoksi.
Liimailin kirjaan äidin tuomat kiiltokuvat. 

Värssyjä pyysin sairaanhoitajilta, pieniltä potilasystäviltäni. 
Serkuiltani jotka kävivät minua usein katsomassa. 
Myöhemmin, värssyjä tuli myös muilta sukulaisilta ja ystäviltä.


Lopuksi ojennan luonnon kasvattaman kauniin kukkasen kesämökiltä, 
ystävyyden osoituksena kaikille :-D


Lisää taikakuvia löydät täältä :

Taikakuvat -haaste

27 kommenttia:

  1. Maahislapsi ystävykset on hauska kolmikko, näkee että jotain ovat menossa tekemään yhdessä. Mulla on sama runo kun sun muistokirjassa, siihen aikaan nuo samat värssyt kiersivät eri paikkakunnilla, kauniit on kiiltokuvatkin. Olitkin kauan saraalassa. Pieni mökkipäivänkakkara, ihana. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sisko kommentistasi. Värssyt on varmaan kaikille tuttuja:-)
    Lapselle se oli todella pitkä aika ja kun suurimman osan ajasta oli liikkumiskielto. Päivänkakkara on kaikkien kukka, kun kukkii lähes joka paikassa, joten se on oikea ystävyyskukka :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaanalle Hyvää Ystävänpäivää!

      Poista
    2. Kiitos Sisko, sydämellistä ystävänpäivää <3

      Poista
  3. En edes tiedä mikä tuollainen tauti on, mutta pitkäksi aika varmaan tuli sairaalassa. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulento. Eräänlainen verisuonitulehdus :-) Purppuraksi se luokiteltiin ja pitäisi parantua parissa viikossa ilman lääkettä. Minä meinasin kuolla siihen. Lääkäri oli sanonut että olisin kuollut muutamassa päivässä, ellei olisi tuotu sairaalaan. Yli 40 astetta kuumetta, jalat ja pakarat täynnä hiusverisuonten purkaumia, jalkapohjat sinisenä ja turvoksissa. En pystynyt syömään, tai oksensin, kun letkuttivat ruokaa. Olin pitkään tiputuksessa ja annettiin piikillä lääkettä joka päivä. En tiedä tänäkään päivänä mitä se oli. Syksyn olin kuukausia sairaalassa ja alkutalven kevääseen kotona toipumassa,ennen kuin pääsin kouluun. En tiedä oliko dignoosi edes oikea, kun purppuran ei pitäisi olla tuollainen. Hyvää ja leppoisaa ystävänpäivää :-))

      Poista
  4. Voi pikkuista Jaanaa, kovasti sinua on koeteltu jo pienestä asti. Mahtaako tuolla olla jokin yhteys koviin päänsärkyihisi?

    Onneksi sinulla on tuo mahtava mielikuvitus, olet varmaan lapsenakin pystynyt pakenemaan omaan maailmaasi. Piirsitkö jo silloin? Tai kirjoitit? Tai ajattelit maatessasi kuin kirjoittaen? Löysitkö Maahiset jo silloin, vai vasta myöhemmin?

    Hauska kuva ja niin ihana päiväkakkara. Se on yksi lempikukistani, kuten kaikki luonnon kukat.
    ♥ Kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna, sydämellisestä kommentistasi :-) Tulihan sitä sairasteltua ties mitä. Ehkäpä ne olikin jo pienestä, näitä reumasairauksia, kun oli paljon muutakin.
      Lapsena piirsin paljon ja luin todella paljon. Sain lausua runoja ja kirjoitin mielikuvitusjuttuja.

      9kk ikäisestä olen kulkenut saaressa ja kun jalat kantoi, myös metsissä. Siellä löytyi maahiset ja peikot ja kaiken maailman olennot. Sairaalassa en jaksanut, kuin vähän leikkiä sängyllä ja lukea.
      Omaan maailmaan pakenin usein. Metsään menen usein mielelläni yksin. Nään ja kuulen niin paljon enemmän yksin ollessani ja nautin joka hetkestä ;-)) Vieläkin nuoret nauravat minulle, että äiti on taas omissa maailmoissaan, ei kuule ei näe :-D

      Luulenpa, että sinä olit hyvin samanlainen lapsi. Elit omassa maailmassasi, aina kun pystyit. Ja mielikuvitus laukkasi koko ajan. Kysymyksesi kuvastavat, ehkä myös omaa maailmaasi, joten luulenpa....
      Kyllä maahinen toisen useinmiten tunnistaa :-D

      Poista
    2. Aivan oikeita päätöksiä teit :-))

      Poista
  5. Ihanat ystävykset ja kukkaset. Olet ollut hellämielenä tänään ;) Mukavaa loppuiltaa ja jokaista tulevaa päivää sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellämielenä on tullut oltua ;-)) Kiitos Aina ystäväinen, mukavaa loppuiltaa Sinullekin ja paljon ihania päiviä <3

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Muistokirjoja olen minäkin säilyttänyt kolme. Niitä on kiva selailla ja lukea. Tämä perinne voisi kyllä muotiin! Oli niin kiva liimailla kiiltokuvia ja katsoa mihin kukakin halusi kirjoittaa. Vai oliko joku laittanut ihan uusia kiiltokuviakin. Ihanaa kun on ystäviä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, muistokirjat olivat kiva tapa. Ystäviltä ja kavereilta niihin kirjoituksia pyydettiin. Kiiltokuvia annettiin lahjaksi ja oli mukavaa saada kirjoittaa kaverin muistokirjaan.
      Kiitos Päikkä kommentistasi <3

      Poista
  8. Suloiset maahislapset. Kaunis muistokirja lämmittää ikäviä muistoja sairaala-ajasta. Kovia olet joutunut kokemaan, ystävät lohduttavat!
    Mielikuvitus ystäväsi ovat aina nin sympaattisia.
    Ystävyyttä jokaiseen päivääsi tänään ja koko vuodeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin ystävällisestä kommentistasi :-) Muistokirja on ihana muisto ikäviltä ajoilta. Silti sieltä on hyviäkin muistoja.
      Arja, askartelu ja toiminnan ohjaaja, hoitajia ja toisia pieniä potilaita, ihanat serkut. Vanhempien vierailut, Monta ihanaa muistoa.
      Ystäviä löytyy yllättäen, silloin kun sitä vähiten odottaa.
      Ystävyyttä sinullekin kaikkiin päiviisi <3

      Poista
  9. Lapsuudesta muistaa kaikki ihanat pienet asiat silloin kun on ollut kipeänä ja pitkän aikaa kuin sinä. Se on ollut varmaan raskasta aikaa lapselle kuin muillekin. Onneksi Sinulla oli noita ihania ystäviä. Ja noita mielikuvitusystäviä, niillä tuntuu olevan kaikilla oma tarinansa kanssasi, niin sielukkaita ne ovat. Piirustukset ovat huikaisevan kauniita. Hyvää Ystävänpäivää Sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne jää mieleen ja sitten on asioita joita ei muista ollenkaan, kun joku kertoo. Mielikuvituksesta on lapselle paljon apua ja jopa aikuiselle, vaikkei enää voikaan elää pelkän mielikuvituksen varassa;-).Kiitos Unelmikko/Pilvikko kauniista ja mieltä lämmittävästä kommentistasi. Ystävyyttä kaikkiin päiviisi <3

      Poista
  10. Kyllä muistovärssykirjaset ovat sitä parhautta, mitä lapsuudestamme ovat jääneet talteen.
    Hieno ja herkkäkin on piirtämäsi kuva ystävyksistä.
    Mahiset vaan ovat niin hienoja, joskus tunnen itsekkin olevani maahinen, kun sinne metsään aina kaihoilen ja siellä nautin niin olostani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat ihania muistoja :-) Hauskaa kuulla, että viihdyt metsässä, siellä jos missä mieli lepää ja aukeaa aistimaan metsän hengen. Minulle se on vähän kuin koti, täynnä rakkaita.

      Poista
  11. Kaunista ja tärkeää. Itse kaupungissa asuneena menin kirjojen maailmaan,luin ja luin, keräilin kaikenlaista ja aina askartelin, maalasin tai rakensin. Meillä jokaisella on se oma maailma johon oli hyvä mennä kun elämä oli vaikeaa. Myöhemmin löysin luonnon, vuoret ja meren :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther kommentistasi :-) Mielikuvitusmaailma löytyy tarvittaessa, vaikka kaupungista, se ei ole paikasta kiinni.
      Jokaisella ei välttämättä ole silti, sitä mielikuvitusmaailmaa ollut.
      Mieheni esim sanoo, ettei hänellä ole ollut mielikuvitusmaailmaa. Ei mielikuvitushahmoja, vain todellisuus. Hän onkin jalat maassa -tyyppiä.
      Tekemiset, harrastukset ja kaverit, korvaavat monella lapsella sen ja niistä löytyy se oma maailma. Hyvä niin. Jokainen tavallaan :-))

      Poista
  12. Suloinen ystävyys piirroskuva.
    Hyvässä hellässä huomassa olet ollut sairaala reissullasi.
    Arvokkaita rakkaita ovat muistokirjat.

    Kiitos kukkasesta.
    Tuo mieleen nuoruus aikojen terälehtien revinnän, rakastaa ei rakastaa..:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvässä hoidossa olin,,vaikka ikävä oli kova.
      Muistokirjat ovat rakkaita muistoja.
      Tuli niitä terälehtiä revittyä, hih, rakastaa, ei rakasta :-D

      Poista