Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Lyijykynäpiirros hevosista ja runo

Hei vaan

Olen ollut hiukan väsynyt, syytä en tiedä. Joten blogin päivittely on jäänyt vähiin.

Otin kynät ja lehtiön piirrelläkseni jotain, mutta en tiennyt mitä. Laitoin ne pois.

Katselin vanhoja valokuvia ja niistä sain ajatuksen piirtää, minulle niin rakkaiden hevosten kuvan. Piirtelin kuvan aikoinaan minulla olleesta hevosesta ja sen varsasta.

Emä oli kimo  -värinen, pienikokoinen lämminverinen. Varsa oli orivarsa ja kuvassa vielä hyvin nuori.


Etta ja Ressu


Etalle ja Ressulle

Suuret musta silmät,
sielun peilit, sanotaan.

Peilissä vuoroin pelko ja riemu,
ilo ja odotus.

Katseeni tummissa silmissä,
käsi kulkee pitkin silkkistä selkää.
Sormien välissä tuuheat jouhet,
poskella samettinen kosketus.
Yhteiset aamut ja illat, yhteinen mieli.

Keväällä uusi elämä.
Pienten kavioiden kopina,
Silmissä suuri rakkaus.
Lapsella kaksi äitiä,
Onnen ja riemun aikaa,

Syksy märkä ja kylmä,
elämä julma.
Eron kyyneleet poskilla,
talveen saakka.

Ei kutsu pehmeä hörähdys,
Ei odota tummat silmät.
Tallin nurkissa suru ja ikävä.


JaanaN




18 kommenttia:

  1. Ne on nuo eläimet, niiltä saa sitä pyyteetöntä rakkautta, minulla ei ole hevosista kokemusta, runostasi henkii rakkaus ja lämpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini. Eläimet ovat minulle tärkeitä, niin koti- kuin luonnon vapaat eläimetkin.

      Poista
  2. Voi että miten ihana runo ja upea piirustus. <3 En tiedä mikä täällä myös riivaa, alhoa pukkaa, väsyttää ja olo on vetämätön. Kai tämä tästä, kuten aina

    Kauniita unia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia. Kyllä tämä tästä ohi menee, toivottavasti.
      Virkeämpää huomista ja kauniita unia sinnekin :-)

      Poista
  3. Hieno piirustus, hellyttävä. Ja kaunis runo. Luovuutta sinulla ainakin riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin, jotain pitää yrittää aina puuhastella. Leipomishalut on nollilla joulun jälkeen ja ommella en eilen jaksanut, enkä tuunata. Piirtäminen lyijykynillä on silloin sopivaa ja rentouttavaa tekemistä.

      Poista
  4. Piirustuksestasi huomaa, että hevoset ovat sinulle läheisiä. Taitavasti olet piirtänyt hevosten ikäeron ja luonteen. Hevonen on vaikea piirrettävä. Tyttäreni aina piirsivät hevosia ja kävivät talleilla hoitamassa niitä. Omia ei heillä ollut, vain hoitohevoset ja sitten sai ratsastaa tietyn ajan, kun hoiti.

    Runostasi huokuu rakkaus ja ikävä. Niin sanoilla kuin kuvallakin piirrät taitavasti liikkuvan käden, hyväilyn ja yhdessäolon. Mitä enemmän rakastaa, sitä suurempi suru.

    **********

    Minä alan jo pikkuhiljaa toipua joulusta. Kyllä se kaikki voimat vie, vaikka kuinka suunnittelee, että tekee vain vähän. Mutta ajatukset ovat kuitenkin koko ajan joulussa ja sitten putoaa kuin tyhjään, eikä jaksa mitään.
    Odotahan, kun loppuviikolla uusi teema pamahtaa, niin silloin emme edes muista, että väsytti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisiä ovat ja rakkaita. Hevonen on hieno eläin. Niin kuin kaikki muutkin. Saan aina inhon kohahduksia, kun kerron pitäväni jopa lepakoista ja rotista.

      Miehen työpaikka (meijeri) meni meijerien yhdistämisten yhteydessä, kun lopetettiin kokonaan. Lapset pieniä ja minä kotona. Hevoset oli pakko myydä, koska ne olivat täysin ostoruoalla. Voi sitä itkua.

      Sinä taisit touhuta jouluna yli voimiesi.Huolehdit niin monesta läheisestä, etkä ole terve itsekään. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Ja ensi vuona vietetään meillä joulua eri tavalla ;-)

      Päänsärky se taas oli syynä, sitä edeltää hirveä väsymys. Otin heti aamulla lääkkeen, kun ei vielä ole kovin pahana. Jospa se talttuisi lääkkeillä.

      Joopasen joo, pelottaa se teema. Katson ensin mikä on, riittääkö rahkeet mukaan ;-)
      Kiitos Uuna kommentistasi.

      Poista
    2. Arvelinkin että jokin pakottava juttu oli takana hevosten menettämiselle. Tosi surullista. Työpaikat ovat sellaisia, että koskaan ei voi olla varma, eikä tietää. Mieheni on yrittäjä ja sellaiseksi taiteilijakin nykyisin lasketaan, kyllä oli lamavuosina vaikeaa, mutta selvittiin kuitenkin. Olisi ollut myös pakko myydä, jos olisi hevosia ollut. Ei ollut niitä, mutta monenlaista muuta myytiin.

      Älä sinä teemaa pelkää, nauretaan vaan ja tehdään, mitä pyydetään. Leikkiä se on :-D

      Poista
  5. Minusta eläin on hyvin vaikea piirrettävä, mutta sinulle se on helpon näköistä. Luonteva ja hieno piirustus ja runo, joka ensin toi hellyydenunteen, mutta loppui suruun. Kaunis kokonaisuus elämän ilosta ja karuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa se on minullekin, eikä synny hetkessä. Sisukas kun olen, en vain anna periksi. Harjoittelen niin kauan että osaan.
      Toki siihen tarvitaan myös halu piirtää niitä. Toinen mikä kiehtoo on ihmiskasvot, mutta siihen tarvitaankin sisua jo tolkuttomasti. Ehkä joskus,,,,,Kiitos Aina kommentista.

      Poista
  6. Kaunista mutta samalla surullista.Kaipuuta ikävää.Sulautuvat yhteen kauniisti.Väsymistä-sitä on ilmassa.Matkan jälkeen en edes avannut konetta moneen päivään.Tietysti oli paljon muuta tärkeämpää. Nyt kuitenkin uusi vuosi-uudet tuulet ja aurinkokin jo taivaanrannalla pilkahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RaijaAnnikki, siinäpä ne ihmiselämän elementit usein ovat. On varmaan väsyttävää tulla valosta ja lämmöstä pimeään ja kylmään. Vaatii vähän totuttelua.

      Niin pilkahtaa aurinko ja päivä jatkuu. Mies luki ääneen, Inarissa -35 astetta, huh huh. Ilman hattua ja rukkasia, ei siellä ulos mennä ;-D

      Poista
  7. Hienosti ja taitavasti olet piirtänyt hevoset, minä en osaisi. Sinä olet kyllä taitava taiteilija ja runoilija. Tykkään uppoutua runoihisi ja katsella piirustuksiasi.

    Sinulla on selvästi kova ikävä ja ymmärrän hyvin, runosi kertoo ikävästä.

    Piirtäminen ja runoilu voi auttaa väsymykseen, ikävään ja suruun ym.

    Minä olen saanut lapsena nauttia hevosesta kun meillä oli Hermanni niminen humma. Ratsatin jo nuorena mutta siihen se jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sisko, mukava kuulla että pidit. Ikävä on ja oli kauhea, mutta sitähän tämä elämä usein on. Ei olisi iloa, jos ei paljon myös surua.

      Olen samaa mieltä. Piirtäminen ja runoilu, tai kirjoittaminen yleensä auttaa väsymykseen, ikävään ja suruun.

      Suomenhevonen oli Hermanni varmaankin, ne ovat hellyttäviä ja minun silmissäni kauniita, vahvoja hevosia.
      Miehen kotona on myös ollut suomenhevonen.

      Monella se hevosharrastus jää, niin minullakin. Tilalle pitää etsiä uutta. Kuolemaani asti kuitenkin muistan hevosen tuoksun, suuret tummat silmät ja samettiturvan. Hevonen on myös hyvin terapeuttinen kokemus eläinrakkaalle.

      Poista
  8. Piirroksesi herkkyys yhdessä kauniin runosi kanssa on taidokas! Molemmissa tunteet esillä, läheisyys ja kaipuu, muistojen kultaama piirros.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Esther. Oikeista, omista tunteista on helppoa kirjoittaa.
    Piirtäminen on sitten jo vaikeampaa.

    VastaaPoista