Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Taikakuvat - haaste, tarvike,työkalu

Taikanappihttp://taikakuvat.blogspot.fi/2014/11/haaste-40.html



Taikakuvat -haaste 40. TARVIKE, TYÖKALU

Tänään kuvasin haasteeseen muutaman isäni työkaluista.
Isän isä, ukkini, oli kello- ja kultaseppä. Oppinsa hän sai Pietarissa.

Hänen kaksi poikaansa, toinen isäni, toinen jo edesmennyt veli, jatkoivat ukin liikettä.

Tässä isän työkaluja ja tarvikkeita.

Erilaisia pieniä meisseleitä ja viiloja.


Luuppi, suurennuslasi, jonka avulla oli helpompi työskennellä, kun näki tarkemmin.
Öljyä tarvitaan kellosepän hommissa.


Tähän laitteeseen voi laittaa kellon kiinni, esim. kellon takakantta aukaistaessa ja muutenkin.


Tällä laitteella (avaimella) saa takakannen auki. Säädöt tulevat pyörittämällä keskellä olevaa kiristintä.

 Sama laite toisin puolin. Tässä näkyy valmistajan tietoja.


Tällä vempeleellä saa kellon viisarit nostettua irti.


 Harja ja pieni vasara kuuluvat myös työkaluihin.


Valitettavasti en tiedä kaikkien työkalujen oikeita nimiä. Kaikkia näitä olen nähnyt isäni käyttävän työssään. Ja paljon, paljon muitakin. Tässä on vain pieni osa.

Olin jonkin aikaa työssä isäni kanssa, hänen pitäessä liikettään, Isä opetti minulle konekaiverruksen. Sain vaihtaa muutaman kellon lasinkin.  Metalli- ja nahkarannekkeita vaihdoin usein. 

Lahjapaketteja oli mukava kääriä, kun ensin oli asiakkaan kanssa, valinnut lahjaksi, korun, tai kellon.

Lapselle kellosepän tarvikkeet olivat kiehtovia. Oikeita taikakaluja. Rakastin kellojen ääntä. Tik,tak,tik,tak.
Aina kun liikkeelle tuli uusia kelloja ja ne purettiin laatikoista hyllyihin, tai seinälle, valtasi tilan tikitys-ääni,
Se oli hauskaa. Monta kelloa eri tahtiin tik, tak.
Musiikkikelloja oli monenlaisia, niin myös niiden sävelmiä.

Seinäkellot olivat mielestäni juhlavia ja hienoja ja niiden lyönti kuullosti arvokkaalta.

Saimme purkaa vanhoja kelloja. Kellonrattaat olivat leikeissä hyrriä ja hyvin pyörivätkin.
Setä kysyi, joskus liikkeelle mennessämme, tekisikös se lasten mieli kippersnaakelia.
Silloin tiedettiin, että nyt tulee karkkia, tai rahaa sen ostoon ;-)

Aloittaessani koulun, setäni kaiversi ensimmäiseen  koululaukkuuni kauniin hopealaatan,
Sen reunoihin, hän kaiversi köynnöskasvia lehtineen ja keskelle nimeni.
Minulla on se vieläkin muistona.

Lapsuudesta jäi rakkaus kelloihin ja kauniisiin koruihin
Nytkin odotan joulun aikaan Helsingistä saapuvaa, isoa, vanhaa ja koristeellista seinäkelloa. 

Ding,dong,ding,dong

Terveisin Jaana



12 kommenttia:

  1. ♥Hienoja työkaluja kivasti kuvattuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle niin tuttuja lapsuudesta. Kiitos kommentista Riitta Sinikka

      Poista
  2. En olekkaan koskaan nähnyt kultasepän tarvikkeita, hyvä kun olet säästänyt ja kuvasit meidän muidenkin nähtäväksi. Kultaseppä tarvitsee paljon työkaluja ja tarvikkeita. Sinä kuulutkin kultaseppien sukuun, hieno ammatti, arvostettu ja tarkka työ. Kellot kuuluvat elämäämme joka päivä. Kiitos osallistumisesta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista. Tarvikkeet ovat kellosepän työkaluja. Ja ne ovat isällä. Hän kunnostelee meidän kelloja vielä :-)
    Ukki oli kultaseppä ja kelloseppä. Hän oli veljensä kanssa siellä Pietarissa hyvässä opissa.
    Isä on kelloseppä ja teki lähinnä kellosepän töitä ja jotakin korujen korjausta, sekä myöhemmin konekaiverrusta. Hänen veljensä korjasi koruja ja osasi kauniin käsinkaiverruksen, sekä kellosepän työt. Silloin ei vielä ollut kaiverruskoneita. Käsityöläisammatteja molemmat :-)

    VastaaPoista
  4. Hienoa että Sinulla on tunnearvollisesti, sekä historiallisesti arvokkaat työvälineet tallessa.
    Mielenkiintoista on nähdä välineita ja lukea elämänkaartasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella oma tarinansa kerrottavana. Hauskaa samalla muistaa lapsuuden juttuja. Kiitos kommentista Liplatus.

      Poista
  5. Ilmankos olet niin taitava kaikissa kädentaidoissa. Suvussa se kulkee, kyllä se niin vain on. Et sitten jäänyt jatkamaan liikettä, vai vieläkö isäsi pitää sitä?
    Mielenkiintoisen näköisiä esineitä, aarteita nykyisin, mutta käyttökelpoisia ihan varmasti.

    VastaaPoista
  6. Niin kai se on. Meilläkin molempien vanhempien puolelta tulee nuo kädentaitojutut.
    En silloin nuorena uskaltanut yrittäjäksi ja joskus harmittelin sitä. Toki nyt, pienellä paikkakunnalla, sen alan yritystoiminta on ongelmissa.
    Isä jäi eläkkeelle vuosia sitten ja lopetti liikkeen pitämisen silloin.
    Isän veli teki muuten huonekaluja. Minulla on kaunis, hänen tekemänsä peilipöytä. Hän teki myös hienoja puuveneitä.
    Äidin isä teki myös huonekaluja ym ja eno on todella kätevä käsistään. Kaikki nämä tekivät leipätyönään muuta. Käsityöläisiä on muitakin, kuten keramiikkataiteilija-serkku.Elin ympäristössä, jossa suurin osa harrasti kädentaitoja tai teki työkseen.
    Se into jotenkin tarttuu :-)
    Niin varmaan on sinunkin suvussasi.

    VastaaPoista
  7. Monenlaisia tyäkaluja olet löytänyt. Pienet meisselit ja viilat ovat kivoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä ovat kohteetkin, joita noilla on korjattu. Rannekellon osat vaativat silmään luupin ja käteen pienen,pienen meisselin. Kiitos kommentista Päikkä

      Poista
  8. Ihania muistoja ja kauniita vanhoja työkaluja.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi. Vanhoilla tavaroilla on aina tarinansa.

    VastaaPoista