Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

torstai 30. lokakuuta 2014

Taikakuvat -haaste: Vanhaa ja kulunutta

TAIKAKUVAT -HAASTE 38 ( http://taikakuvat.blogspot.fi/)

Taikakuvat - haaste on tällä kertaa monien mahdollisuuksien haaste. 

Vanhaa ja kulunutta on kaikkialla ympärillämme. Luonnossa, rakennuksissa, ihmisissä ja heidän tavaroissaan. 

Tähän olisi löytynyt vaikka mitä. Nyt piti suorittaa rajua karsintaa.

Vanhempieni luota olisin löytänyt tähän paljon vanhaa. Ehkä teenkin niistä joskus jutun tänne blogiini.


Tämän löysin kirpparilta. Iästä, lähtömaasta, tai valmistajasta ei mitään havaintoa. Jostain syystä, se erottui muiden kynttilänjalkojen joukosta, viime talvena. Se viehätti minua paljon, joten ostin sen.


Tämän olen saanut anopiltani. Se on vuodelta 1974.
Siihen on ripustettu pannulappuja. Minulla se on enää vain koristeena.


 En puhdista tätä, vaan annan ajan tehdä tehtävänsä.


Viimeinen, mutta ei vähäisin, on äitini pronssikääty.
 Tällä pronssikäädyllä on paljon tunnearvoa.
Ensimmäisenä sitä on kantanut kaulallaan 
Amanda Kustaava Kustaantytär .....
Hän eli vuosina 1864-1905

Kääty jäi hänen tyttärelleen Rauha Aliinalle


Ja häneltä äidilleni 


Se on vanha ja käytetty, mutta kaunis. Ja mikä tärkeintä, sillä on paljon tunnearvoa.
Ketjua kädessä pitäessäni, mietin mitä se on kokenut? Missä se on ollut kantajiensa mukana?

Muistan lapsuudesta, että äitini piti tätä usein. Korun tunnearvo merkitsee hänelle myös paljon.

ÄIDIN PRONSSIKÄÄTY

Kerro käätyni, kerro, missä koristit isoäitini kaulaa ?
Tahtoisin siitä laulun, lapsenlapselleni laulaa.

Kuka korun kauniin, kaulaan hänelle laittoi?
Hänkö,joka naiselle kukat kauneimmat taittoi?

Surun ja ilon hetkinä, hohditko kaulalla kantajasi?
Lohtua antaen, kauneutta tuoden.
Täytitkö kaikki toiveet antajasi
iloa juhliin sukuni naisille suoden?

Oliko juhlat suuret ja prameat, joissa mukana olla sait?
Vaihtui kantajasi ensimmäisen kerran, vuosisadan alussa kait.

Minne matkasi mummin mukana kulki?
Hän varmaankin, sinut arkena, rasiaan sulki.

Halusiko äitini sinut leikeissä kaulaansa laittaa,
hän pikku prisessana tanssiko poikki lattian?
Mummi rakkauden kukan tahtoiko tytölleen taittaa,
äidin halauksin syliinsä sulki, antaen suudelman.

Oma äitini sinua kaulallaan usein kantoi,
meidän tyttöjen monasti kokeilla sinua antoi.
Isä äidille, kultaisia koruja, paljon on rakkaudesta antanut,
äiti pronssista korua, on silti elämän matkan, myös mukanaan kantanut.

Minne aika kuljettaa, kaunista, vanhaa ja kulunutta korua
Sitä tietää ei kukaan tänään voi
Koru koskettaa elämääni, en silti tunne surua
suvun viisaat naiset,se muistoihini toi.

Jaana (runo on omani, ethän lainaa sitä ilman lupaani)




9 kommenttia:

  1. Hieno kynttilänjalka ja kiva tuollainen kahvipannu lappujen ripustin, ei sitä kannata puhdistaa, aika on sen patinoinut. Pronssikääty on todella upea koru, vanha ja arvokas, myös tunnearvoa tietysti paljon kun suvulta perinnöksi on saatu. Todella hienosti olet runoillut Äidin Pronssikäädystä. Kiitos osallistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini haluaa korun kulkevan äidiltä tyttärelle. Saa nähdä, kuinka se meidän suvussamme jatkossa kulkee eteenpäin.
      Äiti on varsinaissuomalainen ja nyt koru on täällä Itä-Suomessa. Minne mahtaakaan vielä siirtyä....Kiitos taas kerran kivasta haasteesta, näitä on kiva tehdä :-)

      Poista
  2. Kaunista vanhaa.
    Ajanpatinaisena säilyy menneen ajan tunnelma.

    Paljon ihania muistoja on pronssikäätyssä.

    VastaaPoista
  3. Kynttilänjalka on hieno. Kupariset esineet ovat aarteita! Hieno tuo kääty ja varmasti arvokaskin tänä päivänä, harvoin vain tiedetään taustoja koruille tai vanhoille esineille kovin pitkältä ajalta.

    VastaaPoista
  4. Kynttilänjalat ovat aina kauniita. Kahvipannu naulakko aika hieno.

    VastaaPoista
  5. Hieno perintökoru ja runo sen matkasta kohti nykyistä omistajaa - sinua.
    Kaunis on kynttilänjalkakin.

    VastaaPoista
  6. Kaunista kulunutta pintaa ja koru on hieno.

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia kommenteistanne. Se on käsin tehty koru, jolla on ikääkin mukavasti.
    Silti tunnearvo on se kaikkein tärkein, vaikka arvostankin vanhaa ja kädentaitoja.

    VastaaPoista
  8. Ihani nuo vanhat tavarat, tuollainen kahvipannutelikko on mullakin jossain, myös äidin peruja.

    VastaaPoista