Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Rakkauden tunnustus - Love confession

Rakkauteni kohde kylmenee, pian se jäätyy. Tunnen kirpaisun mielessäni. Minun tulee sitä ikävä.
Pian se peittyy jäähän ja lumeen. Alkaa pitkä odotus. Sula rakkaani, sula.

Sydämessäni on aina paikka Pieliselle, jonka lähellä olen elänyt koko elämäni.

Pärevasussa, moottoriveneessä 9kk ikäisenä, tein äitini kertoman mukaan ensimmäisen mökkimatkani Pieliselle. Olen uinut sen aalloissa, soutanut veneellä sen lahdissa. Kulkenut sen saarissa ihmetellen ja ihastellen. Kerännyt suuhuni marjoja. Leikkinyt ja hyppinyt paljain jaloin sen louhikkoisilla rannoilla. Uittanut varpaitani sen vedessä, laiturilla istuen.

Siitä alkoi rakkaus sen saariin ja selkiin.

Seuraan sitä kesällä auringon lempeässä lämmössä, Auringon kimallusta sen sinisillä aalloilla.
Vesisateen renkaita veden pinnalla.

Nään myös sen vaahtopäiset aallot, jotka kohisevat tummina syvillä selillä ja iskeytyvät luotojen ja rantojen kivikoihin.

Haltioidun rannalla seistessäni sen myrskyjen voimasta, tuulen ja sateen iskeytyessä kasvoihini. Rakastan, kunnioitan ja joskus hiukan pelkäänkin sitä ja sen mahtavuutta.

Nyt merimies nauraisi minulle. Eihän se ole mereen verrattuna mitään.
Eipä niin, mutta kivikkoisena ja suurena järvenä, sen voima riittäisi moneen surulliseen tarinaan.

Sen kivikkoiset saaret, eivät ole helppokulkuisia, Silti ne ovat karulla tavallaan kauniita.


Näen myös sen lempeän, mieltä rauhoittavan tyynen pinnan. Yön hiljaisuudessa kuuntelen järven pinnalla kiiriviä luonnon ääniä.


Joskus se on ihan hiljaa. Istun laiturilla ja kuuntelen hiljaisuutta, Se on uskomatonta.

Kuu saa sen tyynelle pinnalle kauniin sillan.



Keväällä odotan muuttolintujen lailla kiihkeästi sen vapautumista jäiden kahleista. Jäät alkavat halkeilla pitäen ääntä. Lopulta ne alkavat liikkua ja hajoavat pienemmiksi ja pienemmiksi lautoiksi.

Olen nähnyt ja kuullut sen niin monia kertoja, että sulkiessani silmäni,kuulen mielessäni kuinka jäähileet helisevät rantavedessä, aaltojen liikuttaessa niitä edestakaisin. Se on musiikkia korvilleni.

Joutsenet, kurjet, sorsat, lokit,kuikat ja kaikki muuttolinnut saapuvat, kiihkeästi toisilleen äännellen. 
 Lumoudun kuikan huudoista. Ääni kiirii pitkin vedenpintaa upeasti.


On juhlaa lähteä ensimmäistä kertaa kesämökille talven jälkeen. Usein jo jäiden seassa.
Kevään ensimmäinen saunareissu saa hymyn huulille. Edessä koko ihana kesä.


Venerannan ahomansikat kukassa. Pian niissä on pienet punaiset marjat.


Juhannus, yötön yö. Juhannuskokon savu leijailee tyynen järven pinnalla.


Ojakellukan kukka mökkirannassa. Kauneutta kivien keskellä.


Kukkivat vesikasvit tyynessä lahdenpoukamassa loppukesällä.
Vedenpintaa peittää vaaleanpunaiset kukkalautat.


Taas kerran kaunis syksy saapuu, kullaten haavanlehdet kauniin keltaisiksi.
Tuo mukanaan haikean mielen. Toivotan muuttolinnuille turvallista matkaa ja pyydän palaamaan seuraavana keväänä.



Syksyinen aamusumu mökkirannassa. Se on kuin seinä. Hetken tuntuu, kuin maailma loppuisi rantakivikkoon.


Pian rakkaani jäätyy ja jään odottamaan.

Odotan ja odotan, kunnes lämmin kevätaurinko lopulta taas vapauttaa sen kylmästä vaipasta. 
Kuinka Pielistä voisi olla rakastamatta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti