Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Maahisen kurkistus taikametsään

Viime yönä oli jo kova pakkanen. Naapurin katto oli kuurassa ja maasta näki, että pakkanen on käynyt vierailulla.

Lähdettiin puolelta päivin käymään mökillä. Veneen takakotelossa oli vesi jäätynyt.
Mökkipihassa ei tiennyt pakkasesta mitään. Tyttären tuoma äitienpäivän ruusu kukki edelleen. Samoin iso kanna ruukussaan, sekä mökin pihalla oleva toinen ruukkuruusu olivat edelleen kukassa.

Vesi ympärillä suojaa vielä, kun on ilmaa lämpöisempää. Mökki on rinteessä, joten sinne ei pakkanen niin äkkiä pure.

Metsä kutsui niin vaativasti, että sinne piti heti päästä :-) Ah miten ihanaa siellä oli.
Menin rinteen reunalle, jossa aina käyn. Hetken siinä käveltyäni lehahti talitiaisten parvi puihin. Sirkuttivat niin iloisesti. Vastailin niille, niin kuin aina. Tämä toistuu aina kun menen metsään.

Onneksi otin puhelimen mukaan. Siellä oli niiiiin kaunista:-)
Sammaloituneet kivenkolot ovat kutsuvia ja kiinnostavia. Ne ovat kuin pienoismaailman asuntoja. Voisi melkein kuvitella kolosta astuvan maahisen tai menninkäisen.


Kelo kuoriutuu "vaatteistaan".


Ja tässä sen latvus. Näyttää jopa hieman pelottavalta. 
Kuvasin sen niin, että aurinko jäi sen rungon taa. Se on kuin metsän valtias, levitellen käsiään ja vaatien kunnioitusta luontoa kohtaan.



Maahisen ikioma satumetsä ;-) Tässä on sitä metsän taikaa, jota rakastan.
Se täytyy löytää sieltä. On kuljettava mieli auki ja nähtävä se oikea metsä,

Aina on liian kiire. Voisin vaellella metsissä tuntikausia. Istua ja kuulla, sekä nähdä. Unohtaa hetkeksi kaiken muun, ollakseni yhtä metsän kanssa. 

Metsä ei ole pelkkiä puita, varpuja ja kasveja. Se on myös tunne, joka vie kerta toisensa jälkeen.
En osaa pukea sanoiksi sitä mitä tarkoitan. Siksi toin teille kuvia nähtäväksi, siitä miten omilla silmilläni näen metsän, ihan minkä tahansa metsän.

Tässä metsän valtiatar ojentaa käsivartensa kohti metsän valtiasta, taian omaisessa valossa.


Pahkapuu, jolla on silmät ja suu ;-D
Takana koivu isoine pahkoineen. Minulle ne eivät ole viallisia puita, vaan täydellisiä kaikkine kyhmyineen. Metsäalan asiantuntijat ovat varmaan eri mieltä ;-D


On sama mihin metsään menet. Käytyäsi siellä useamman kerran, alkaa se näyttäytyä eri tavalla.
Löydät aina uutta ja kaunista, tai ihmeellistä, jos vain haluat sen nähdä.

Kiireisellä marjareissulla ei välttämättä huomaa mitään erikoista, mutta jos menet metsään vain nähdäksesi ja kuullaksesi, niin varmasti löydät omat ihastelun aiheesi sieltä.

Pahkapuu, kuin vanha kyhmyräinen menninkäinen, jolla olisi paljon kerrottavaa. 


Olen aina pitänyt jäkälistä. Nahkajäkälä on kaunis, niin kuin muutkin jäkälät.
Käy jäkälikköön pitkälleen. Katso pikarijäkälää. Isoja ja pieniä pikareita, luonnon omissa väreissä. Täydellistä. 

Kuvassa näkyvät puolukat maistuivat hyvälle. 

Kiitos metsä hienosta päivästä ja kauniista hetkistä :-)


Tässä auringon nousun ja illan sinisen hetken paikasta nyt ruskakuva


Nauttikaa luonnon kauneudesta. Se on virkistävää ja tervehdyttävää.

Täytyy pyytää joulupukilta, josko olisin ollut niin kiltti, että saisin lahjaksi uuden kameran.
Puhelimella kun ei saa tarkkoja kuvia.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti