Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Rakas Varja koiramme

Ja nyt koira-asiaa. Seuraava koiraesittely on monirotuinen Varja "Venäläinen".
Varja on tullut meille Pietarista. Se oli heitetty talvella noin 3-4 kk ikäisenä kadulle. Onneksi joku auttoi sitä ja se pääsi kodittomien koirien tarhalle.

Saimme sen Suomeen keväällä 2009, jolloin se oli noin 8 kk. Varja pelkää yhtä asiaa ja se on ihminen. Se pelko ei siltä poistu koskaan. Koiralaumaamme se tottui heti. Varmaan sopeutuminen oli helpompaa, kun oli muita koiria.

Tämä kuva on ensimmäinen meidän ottamamme kuva Varjasta. Tässä ollaan matkalla rajatullista kotiin. Koira oli aivan rättiväsynyt ja pelokas.


Nyt Varja on 6 -vuotias. Lenkkeilystä se pitää. Autoja tai muita eläimiä se ei ole koskaan pelännyt. Vain ihmistä. Autokyydistä Varja ei pidä, mutta sietää sitä. 

Ymmärrettävästi Varja ei pidä vieraista.
Oman porukan kesken se on kiltti ja vaatimaton koira. Pidämme Varjasta hyvin paljon. Se on meille rakas sellaisena kuin se on. Emme odottaneet siltä kiitollisuutta ja sen myötä mieleistämme käytöstä. Se olisi ollut typerää. Koira on eläin ja toimii myös niin. 

Olemme iloisia siitä, että Varja sopeutui ja hyväksyi meidät. Se riittää. Emme voi vaatia siltä täydellistä rohkeutta ja vieraista pitämistä. Ihminen ei ole ollut Varjalle aina hyvä ja oikeudenmukainen ja se muistaa sen. Jokainen edistysaskel on ilo ja luottamuksen osoitus meille.

Iltaisin, kun käymme nukkumaan, Varja tuijottaa miestä ja välillä kääntää katseen patjaan, niin kauan, että mies nostaa sen patjan sängyn viereen. Ellei mies heti huomaa, Varja tönii kuonolla ja katsoo taas patjaa.

Jo edesmennyt labbiksemme oli siinä asiassa yhtä tarkka. Ellei sen patjaa nostettu sängyn viereen, alkoi se lopulta raahata sitä itse :-) Saas nähdä tuleeko Varjasta vielä yhtä oma-aloitteinen.

Tässä Varja patjallaan. Ostin patjan päälle vauvapeiton kirpputorilta. Patja on aikaisemmin mainitsemani sohvan tyynyistä tuunattu,


Mökillä Varja viihtyy hyvin. Veneessä se ei ole koskaan pelännyt. Istuu keulassa ja silmä tarkkana tarkkailee ympäristöä ja vetää tuoksuja sieraimiinsa. Ja voi sitä iloa, kun se saa luvan hypätä veneestä laiturille ja tutkimaan mökkipihaa. Varja oli seuraamassa vanhojen koiriemme hautaamista. Mökille päästessään se vieläkin juoksee ensimmäisenä koirien haudalle. Tervehtimään??

Alkuun se yritti välillä livistää pihasta metsään seikkailemaan, mutta nyt pysyy jo hyvin pihassa. Mökkipiha on iso alue, joten siinäkin riittää haistelua. Metsässä se pysyy myös hyvin mukana, eikä liikuta mitään, kun kielletään.

Leluilla se ei leiki ollenkaan. Olen niitä sille hankkinut, mutta turhaan. Varja ei ymmärrä miksi kannan sille tavaroita. Pitänee niitä ihmisten tavaroina. Sen sijaan kävyt, kepit, kaarnat mökinpihalta, ovat sille mieluisia leluja. Leikkii niillä vieläkin, vaikka on jo 6 vuotias.

Pahojaan se ei ole tehnyt koskaan. Varauduin siihen, että se ahdistuu ihmisten poistuessa. Sillä on ollut koirakavereita ainakin siitä asti, kun se pääsi koiratarhalle. Ja niitä on ollut myös meillä. Varja on leimautunut koirakavereihin, enemmän, kuin ihmisiin, 

Ja koska muutkaan koiramme eivät ole tehneet pahojaan, ei se ole saanut huonoa käytösmallia toisilta. Sille riittää, kun on koirakavereita paikalla.

Toki se saattelee meidät ovelle, kun lähdemme jonnekin. Ja riemuitsee suuresti, kun saavumme takaisin.

Varjan persoonallisuutta rajoittaa hiukan pelko, mutta suloinen koira se on. Rauhallinen ja nokkela. Sitä on ollut helppo opettaa. Sisäsiisteydestä sillä ei ollut alkuun mitään hajua. 

Nyt se selvästi osoittaa haluavansa tarpeilleen. Tulee hakemaan minut koneelta, tuijottaen silmiin ja tyrkkien kuonolla ylös. Välillä käy ovella ja tulee takaisin hakemaan. 

Samalla tavalla se pyytää myös vettä. Joskus aamulla nukkuessani keskimääräistä pidempään, Varja nostelee kuonollaan käsiäni. Tunkee kuonoaan alleni, yrittäen nostaa minua ylös. Itsensä ilmaisutaito sillä on hyvä :-)

Öisin herätessäni Varja on kuulolla ja kurkistaa minua. Usein silitän sitä hetken. Hellittelyyn se on aina valmis ja siitä se pitää.

Varja pitää Martista. Suhtautuu siihen hellästi ja suojelevasti. Martti työntyy samalle patjalle tietokonepöydän alle Varjan kanssa, kun istun koneella. Usein Varja väistyy, kun Martti seisoo patjan edessä ja hiljaa tuijottaa patjaan.  

Viime aikoina ne ovat kuitenkin usein yhdessä siinä. Patja on Varjan. Silti se on Varja, kun joustaa, jos joustaa. Tai sitten ollaan yhdessä patjalla. Martilla kun on se ylisuuri ego ;-)

Kuvista huomaa Varjan arastelevan kuvaamista, varsinkin salamavaloa se inhoaa. Ulkona sitä on helppo kuvata.

Toivottavasti Varja pysyy terveenä ja elää hyvän ja pitkän elämän kanssamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti