Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Sinisen hetken kadonnut sorsaystävä

Ulkona sataa jo toista päivää räntää :-( Pakkasta ei kuitenkaan ole, joten kaikkialla on märkää lunta.
Risulintu oven edustalla näyttää kurjalta "räntähattuineen ja -viittoineen".

Nyt kerron tositarinan sorsasta. Ensin kuitenkin nämä kelopuun kuvat :-)

Kelopuu kivikossa näyttää syksyn aamusumussa hiukan aavemaiselta. Aurinko lämmittää kuitenkin jo pilven raosta sen ikiaikaisia oksia.


Kesäisin puussa on risulinnun pesä, jossa emo nököttää poikasen kanssa ja tähystää järvelle.

Syksyllä puu kantaa oksillaan öljylyhtyjä, heijastaen lempeää valoa kauniisiin jäkälän koristamiin kiviin. Pimeässä ranta näyttää lyhtyineen kodikkaalta, ikään kuin toivottaen tervetulleeksi kotirantaan hämärässä palavaan veneilijän.


Kelopuu on lyhty- ja kukkapylvääksi tehdyn kelon latvus. Se oli niin kaunis, ettemme raaskineet hukata sitä vaan veimme sen vertaiseensa ympäristöön. Kauniin ja karun kivikon syliin.

Ja sitten se lupaamani tositarina


"Sinisen hetken sorsa" on kuva sorsasta, joka ei päässyt lentoon. Oliko sillä sulkasato vai jotain muuta, mutta huomasimme sen, kun se lähti pakoon venerannastamme mennessämme sinne.

Oli elokuun alku ja sorsanpoikaset jo lentokykyisiä.

Pikkuhiljaa sorsa säikkyi vähemmän ja vähemmän. Lopulta saimme mennä sen läsnäollessa laiturille. Istuimme laituripenkillä hiljaa ja juttelimme sille.

Kokeilimme syöttää sitä ja siihenkin se oppi yllättävän äkkiä. Sorsa tuli iltaisin rantaamme lähes kellon tarkkuudella ja yöksi se meni kauempana olevaan ruohikkoiseen lahteen.

Huomasimme pian sen jo odottelevan ja ääntelevän rannassa. Tarjottu ruoka maistui sille hyvin. Ruokailtuaan sorsa suki itseään ja kävi pää siiven alla nukkumaan. Siinä me saimme istuskella ja hiljaa jutella sen torkkuessa.

Parhamipina päivinä se nousi laiturin edessä olevalle kivelle, aivan lähelle meitä torkkumaan. Vanha labradorinnoutajamme (joka on jo poistunut joukostamme) sai olla laiturilla, mikäli pysyi paikallaan.

Kerran sorsan torkkuessa vedessä, uin saunalaiturilta sen luo, aivan lähelle. Se vain tuijotti minua, mutta ei lähtenyt karkuun. Nousin lähellä oleville kiville istuen siinä hetken. Heittäydyin veteen, mutta sitäkään se ei juuri säikähtänyt, katsoi vain uteliaana.

Veneellä rantaan tullessamme (kauppareissulta) sorsa siirtyi alkuun vähän kauemmas ja palasi takaisin, kun vene oli paikallaan. Lopulta se hädin tuskin siirtyi veneen edestä.

Vieraita lintu varoi enemmän ja vieraan veneen lähestyessä lähti aina pakoon.
Sorsa voimistui päivä päivältä ja levitteli siipiään, kuin kokeillakseen niiden kantavuutta. Lentoon en sen nähnyt kuitenkaan niillä vielä pääsevän.

Viimein lähestyi se kauhea päivä, joka ahdistaa joka syksy. Sorsanmetsästys alkoi. Metsästyspäivänä jouduimme olemaan omien asioiden vuoksi pois mökiltä. Jätin sille kivikkoon astian jossa oli ruokaa.

Sydän syrjällään läksimme kotiin. Pelkäsin ne kaksi päivää, kuinka sorsalle käy.

Palattuamme mökille takaisin, huomasin ruoka-astian tyhjäksi. Odotimme sorsaa iltamyöhään, mutta se ei saapunut. Eikä seuraavana, eikä sitä seuraavana päivänä. Se ei tullut enää koskaan.

Mitä sille tapahtui? Ampuiko joku sorsastaja pienen lentokyvyttömän sorsan heti ensimmäisenä päivänä. Helppo saalis, kun pakoon ei pääse.

Meille jäi kuvat ja ennen kaikkea muistot pienestä, äärettömän suloisesta lentokyvyttömästä sorsasta, joka luotti ihmiseen. Oliko se ollut jo ennen meidän rantaamme tuloa jonkun lomalemmikki ja vaihtoi rantaa, kun syksy vei ihmiset pois.

Meidän mieliimme se kuitenkin jäi pysyvästi :-)

Päivitys 8.10.2014

Löysin sinisen hetken sorsaystävästä paljon ihania kuvia. Päivitin tähän niitä lisää.
Tässä se alkuaikoina saapuu illalla luoksemme veneen taakse.


Pieni ystävämme tuli aina hyvin lähelle, joten sitä oli helppo kuvata.


Syönnin jälkeen sorsa suki höyheniään.
Ja otti pienet torkut laiturin vieressä.


Ja loppuun mielenlämmikkeeksi takan hiilloskuva mökiltä.


Lämmintä mieltä ja iltaa :-)

P.s.  Pahoittelen edelleen kuvien laatua. Rakastan luontoa ja tunnelmakuvia, mutta tällä hetkellä minulla ei ole kunnon kameraa. Hankin sellaisen heti kuin mahdollista :-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti