Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

torstai 26. tammikuuta 2017

Siipirikko

Hellurei ja hellät tunteet :-)))

Tänään lämpö ulkona +4.  Eilen aamulla -25.
Rännistä valuu nyt vesi. 
Paljon heittelee lämpötila.

Niin minäkin. Vaikuttaako aivoihin nuo nopeat säämuutokset?
No, toivottavasti ei sentään.

Eilen postasin Tavistaiteen puolelle uuden työni.
Tänään oli tarkoitus tehdä lisää samalla tekniikalla.

Liimasin gessottuun pohjaan myös paperitapettia
revittynä kerroksiin.
Ja taas gessosin. Pohja on vanha puisen palapelin pohja,
Kierrätysviikot nääs näköjään menossa.

Päässäni oli tarkka visio työstä ja sen väreistä.
Melkein yhtä tarkka kuin Väyrysen visiot ovat.

No toteutus ei taidakaan olla niin tarkka :-D

Tuijoteltuani pohjaa, otin hiilikynän, 
mikä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan.
Ja sekös mokoma piirsi käden kanssa yhteistyössä kuvan.


Syntax Error (my "Daemon") wants to draw,
 every single time! 
It`s not my drawing.  I think so ;-)

Kauniin sinisävyiselle,
 abstraktille työlle varatulle (siis sen vision) pohjalle
syntyi hiilellä tämä 

Siipirikko





Illan hämärässä kulkee varoen hän,
kera muutaman rakkaan eläinystävän.

Siipirikko, vailla siipeä toista,
onko kukaan nähnyt, enkeliä moista?

Sauvaan nojaten, ketun pentua repussa kantaen,
rakkautta ja ystävyyttä, eläimille kaikille  antaen.

Ei sure uupuvaa siipeä enää hän,
vaikket näe koskaan Siipirikon lentävän.

Elämässä iloa paljon muutakin on,
ei kannata surra ja olla onneton.

Vaikka et kaikkeen pystykkään
pystyt silti onnelliseen elämään.

On sydän suuri, aito rakkaus
niin ihana Siipirikko -pakkaus.

Vain hyvää toivoo kaikille hän,
elää täyden ja onnellisen elämän.

Vailla siipeä toista,
kuka nyt surisi puutetta moista.

Saassa
(oma runo)



Hmm, maalanko nyt akryyleilla ko  Siipirikon,
vai jätänkö suunnitellun maalauksen alle?

Siinäpä pulma.
Ehkä aamulla otan työn eteeni ja kuulostelen
mitä Syntax Error tekee. 
Mikäli hän on hiljaa, teen niin kuin itse haluan :-DD

(juttujani ei kannata ottaa ihan vakavasti)







10 kommenttia:

  1. Koskaan ei tiedä, mitä alitajunnasta nousee. Ei tiedä, löytävätkö käsi ja tajunta toisensa, entä tahtova mieli. Miten sekin saisi äänensä kuuluviin?
    Minusta parasta on, kun annan alitajunnalle luvan mellestää ja paljastaa, mitä on tulossa, mikä on tarpeen. On itsellekin seikkailu nähdä, mitä kuvaan syntyy, kuka ja ketkä siihen hiipivät.

    Sinulla kuvaan hiipi Siipirikko. Onhan hänen nyt kuvaan päästävä, kun lentääkään ei enää voi. Onneksi on kavereita ja autettavia, heistä Siipirikko saa hyvää mieltä ja voimaa uuteen päivään.

    Eihän mikään estä sinua jatkamasta tästä. Ei Siipirikko tykkää matalaa, jos saa vähän väriä kylkeensä.

    Ihana postaus :-)))

    VastaaPoista
  2. Lipsunut ajatus antaa parhaan lopputuloksen ja vielä runo höysteenä. Hienoa, ihanaa kaunista ja liikuttavaa.

    VastaaPoista
  3. Hienoa! Eivät siivet ole enkelille niin tärkeät kuin hyvä hymyilevä sydän. Sydämellä näkee kauas, sanoi Pikku Prinssi tai jotain sinne päin.

    VastaaPoista
  4. Hienosti taiteiltu siipirikko, voi pientä. Liikuttavan runon olet kirjoittanut.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Kaunista ja herkkää. Jos maalata pitää niin tosi kevyellä kädellä,ehkä kynillä, ääriviivojen vahvistamista, näkyisi selvemmin??.. herkkyys saisi näkyä,ei voimakkaita värejä ehkä?? Vaikea sanoa ruudun takaa, mutta upea on näinkin!

    Siipirikko pieni vainen
    oman tiensä löytänyt on
    se katselee maailmaa rakkauden silmin
    ja sydämensä kultaa on! :)

    VastaaPoista
  6. Hienosti olet taiteillut ja runoillut. Ihana ja herkkä postaus.

    VastaaPoista
  7. Kaunista ja herkkää, niin kuvin kuin sanoin.

    VastaaPoista
  8. Pienellä Siipirikolla on suuri sydän. Kaunista tekstiä, kaunis kuva. Niin pitää piirtää kuin sisin kädelle välittää.

    VastaaPoista
  9. Upea maalaus ja koskettava runo. Herkästi olet kuvaasi rakastanut.

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne ;-)

    VastaaPoista