Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulumuistoja ja -askartelua

Ooh jouluun enää kolmisen viikkoa! Lapsena joulun odotus oli tuskaista. Laskettiin päiviä ja ah sitä tunnetta aattoaamuna. Nyt sitä ei enää tavoita.

Lahjojen määrä ja arvo eivät silloin olleet niin huikeita, kuin tänään. Pikkumummon (isän äidin) neulomat ihanat villasukat, kera Ruusu-suklaalevyn olivat mieleinen paketti.
Istuimme enon tekemissä upeissa pikkutuoleissa, odottamassa joulupukkia. Jouluna pukeuduttiin kauniisti, Ja voi sitä herkkujen määrää.

Muistan hyvin paikallisen Kauppayhtiö Oy:n leluosaston ikkunassa olleen metallisen, vieterivetoisen robotin. Nauliuduin ikkunan eteen aina ohi kulkiessani.
Voi kuinka se olikaan kiehtova. Mielessäni jo leikin tulevaisuuden maailmassa. Ehkä juttelinkin sille hiljaa ikkunan edessä.

Äitini tiedusteltua lahjatoiveita, ensimmäisenä ilmoitin tietenkin robotin.
"Robotin, miksi sinä sellaista toivot? Eihän se sinua kauan kiinnosta, kouluikäistä tyttöä."

Polveni melkein notkahtivat, negatiivisesta kommentista. Tottakai sen halusin, Portti tulevaan tieteen ihmemaahan.

Ymmärsin, ettei äitini ilahtunut toiveestani. Aikuisena ymmärsin vielä paremmin. Toiveessa ei ollut mitään järkeä, niin kuin ei missään lahjatoiveissani yleensäkään.
Edellisenä vuonna olin toivonut omaa nallea. Äitini oli kauhuissaan ja minä pettynyt. Ilo oli sitä suurempi, kun paketista löytyi kaunis kaksivärinen nalle. Nimekseen sai Janne ja nukkui kainalossani ja kuunteli salaisuuksiani monta vuotta .

Robotti hävisi kaupan ikkunasta ja minä melkein itkin. Äiti ei ehtinyt varmaan ostaa ja joku muu vei sen.  Muistan vieläkin riemun, löytäessäni robotin lahjapaketista.

Onneksi äitini ymmärsi, miten tärkeitä ne päättömät toiveet, olivat mielikuvitusmaailmassa kaiken aikaa seikkailevalle lapselleen.

Nyt en enää odota lahjoja. Läheisten läsnäolo on lahjoja tärkeämpää. Lahjoja annetaan meillä vain lapsille. Joulun kaupallisuus ei kiehdo. Mielestäni kaikki on mennyt överiksi.

No jokainen tavallaan, enkä tuomitse toisin jouluaan viettäviä. Asiat on tehtävä niin kuin itse parhaaksi näkee.

Mitä sinä muistat lapsuuden jouluista?

Kortteja olen tehnyt aamuaikaisella ja iltamyöhällä.



Ja näitä pieniä Maahisen ystävyyden taskuja.




Mukavaa viikonloppua ja kauniita kynttiläiltoja kaikille <3



11 kommenttia:

  1. Lapsuuden joulut poikkeavat melko paljon nykyjouluista, monessa mielessä.
    Minulla ei ole koskaan ollut lahjajoulua, en lapsena osannut kaivatakaan, kun muutkaan lapset eivät saaneet lahjoja. Aikuisena en panosta lahjoihin.. Omalle lapselle hänen ollessaan pieni, tuli hankittua paketti, pari. Kyllä hän usein oli tyytymätön, kun pakettien määrä oli vähäinen.
    Lapsuudesta koulun kuusijuhlat ovat hienoja muistoja, samoin hevosen vetämässä reessä joulukirkkoon meno.
    Hyvää joulukuuta sinne suunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoskyyti kirkkoon, on kuin sadusta. Sitä en päässyt itse lapsena kokemaan, enkä aikuisenakaan.
      Hevoskyytiä olen kyllä muuten saanut, mutta kirkkoon en.
      Lasten toiveet eivät aina täyty, mutta ei kaikkien toiveiden tarvitsekaan täyttyä.
      Joulun tunnelma oli ennen, ehkä jotenkin voimakkaampi ja hartaampi.
      Ehkä juuri siksi, että pääpaino ei ollut lahjoissa.
      Kiitos Aimarii kommentistasi :-)

      Poista
  2. Kyllä minullakin on paljon muistoja lapsuudesta, hyviä että huonoja, rahaa ei ollut ja pukkihan ei sitten tullut., onneksi hyvääkin oli paljon. Nyt kun asun Saksassa niin huomaa että moni joulunperinne on täällä erilainen ja olenkin tehnyt omanlaisen joulun,suomea aina mukaan ja ripaus saksaa, näin se on kiva kaikille. Muistan kun eka kerran tulin tänne ja piti joulua tehdä...huh, ei ollut yhtään valmisruokia, eikä kinkkua!! Olin ihan pihalla ja kaasuhella oli silloin käytössä vielä, no poltin eräänkin laatikon,kakun jne..nyt jo viisaampi ja aloitan ajoissa tekemään laatikoita sun muut, eli itse teen kaiken jouluruan. Se on kotoa jo perinettä.Nykyään tuota krääsää on paljon ,mutta jokainen luo omanlaisensa joulun, näihän se on. Aina olen kuunnellut joululauluja ja katsonut tekkasta joulurauhan julistuksen, niin täälläkin netistä. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se lapselle pettymys on jos jää vaille liian paljosta. Vaan hyvääkin muistat, joten hyvä niin.
      Olet joutunut, tai paremminkin päässyt omaksumaan uuden kotimaasi joulutraditioita.
      Varmaan hieno yhdistelelmä Saksa-Suomi jouluista :-) Vaikka alku onkin hankalampaa ollut.
      Kyllä itse tehty jouluruoka on ehdottomasti parasta. Oman maun mukaan :-)
      Kiitos Esther kommentistasi.

      Poista
  3. Sulla on hyviä muistoja kuten minullakin. Silloin oli vaatimattomapi joulu kuin nykyään, mutta silti rakas, ei liikaa kaikkea "hörsötystä". Lapsuuden jouluja on ihana muistella, oli niin turvallista olla kotona äidin, isän ja kahden sisaren kanssa, ei tarvinnut huolehtia maailman menoista. Nyt aikuisena ja vanhana tietenkin on erilaista, lasten lahjat runsaita kuten aikuistenkin ja kalliita. Minä en nykyään välitä lahjoista ja pojalla on oma perhe, pienet paketit vaihdetaan ja lapsen lapsille annan rahana. Mukavaa joulukuuta ja nautitaan tämän joulun antimista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja ystävyyden taskuja ja monia, myös kortteja upeita. Jäi pois edellistä kommentistani.

      Poista
    2. Enemmän tärkeä oli se joulun tunnelma.
      Omille lapsilleni tein joulun niin kuin kotonani olin oppinut.

      Lasten ilon myötä joulutunnelma kohoaa :-)
      Kiitos Sisko kommentistasi ja mukavaa joulun odotusta <3

      Poista
  4. Ihanat kortit olet askarrellut.

    Minäkin sain puotipaperiin käärittyjä villasukkia ja yhtenä vuonna nallen. Lahjoilla ei ollut niin suurta merkitystä kuin nykyajan lapsilla.
    Kaiken huippua oli kun aamulla isä valjasti hevosen (Tomu), jonka rekeen hyppävimme lammaspeiton alle, jonka muuten isäni oli ommellut. Ajoimme reen kyydissä joulukirkkoon ja ooooh miten kunis oli pakkasaamun taivas. Tähdet niin kauniita. Kotini oli maalaistalo, ja kaikki lahjat suurinpiirtein omatekemiä. Kerran sain Bertta-tädiltä ihanan vihkon ja läjän kiiltokuvia. Siitä taisi kiiltokuvaharrastukseni saada alkunsa :D Oli todella hienoa.
    Jouluun valvistuttiin sian teurastuksella, jossa minulla oli tärkeä tehtävä vatkata verta. HMMMM mitähän nykyajan lapset tuumaisivat moisesta.Tulisi traumoja varmaan. Ennen ainakin tiedettiin hyvin mitä syötiin. KAMALAA- oma Nisu possu!
    Jotenkin Joulutunnelma tuli aina juhlallisena. Oltiin ripsuttu jopa kodin katot ja siivottu viikkotolkulla. Olipa ihana aattona joulusaunan jälkeen tulla pirttiin, joka tuoksui suoraansanoen mäntysuopalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukat oli välttämättömiä siihen aikaan.
      Kengät ja hiihtomonot, sekä luistimet olivat niin "kylmiä".
      Kiiltokuvat olivat kova juttu jo silloin.
      Itsekin kuukausia sairaalassa olleena
      8-vuotiaana nautin suunnattomasti kiiltokuvien liimaamisesta. Ja ihanien sairaanhoitajien ja potilaskaverien, sekä sukulaisten muistovärssyjen keräämisestä vihkoon. On tallessa vieläkin.
      Possuilla on kurja kohtalo :-(
      Siivoaminen kuului asiaan ja sinäkin pääsit hevoskyytiin. Ihania muistoja.
      Kiitos kommentistasi Enkuli<3

      Poista
  5. Olipa hienoa, että sait kuitenkin toivomasi, vaikka toiveita ihmeteltiinkin. Lapsen mieli on niin erilainen, kuin aikuisilla.

    Minä sain usein jotain isän tekemää, hän kun oli taivata käsistään. Vieläkin minulla on tallessa arkku, jonka sain vajaa viisivuotiaana. Se on aika reilun kokoinen leluarkuksi. Nykyisin siellä on kaikenlaisia aarteita. Harmikseni olen sen kerran maalannut, nyt harmittaa, mutta muistan tarkkaan, millainen se oli, isän maalaamat kukat kannessa. Väriltään se oli vihreä, kuten silloin oli paljon esim. keittiön kalusteita.

    Hyvää joulun odotusta sinulle :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Uuna, lapsen mieli on mitä on :-)

    Ihanan muiston tuo arkkusi aina uudelleen.
    Rakkaudella isä on sen sinulle valmistanut.

    Muistan sen kauniin vihreän, jota kalusteissa käytettiin. Nyt se olisi mielestäni hyvin kaunis ja kai niitä vanhoja sävyjä jo taas saakin maaleissa.

    Miellyttävää joulun odotusta myös Sinulle Uuna <3

    VastaaPoista