Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Teemakuun taidehaaste 15. omakuva 2-6/6

Helmikuun teemana on 


Omakuva


Teema toteutetaan toisin kuin normaalisti. Ei kuusi muotokuvaa itsestäsi, vaan ainoastaan yksi kokovartalokuva, kuudessa osassa.

Tässä istun, enkä muuta voi :-)

Sylissäni kaksi äkäistä ja suhisevaa hoitosiiliä.
Piikit niin teräviä, ettei koskea uskalla, ei edes suden tassulla.


Oikea reiteni on sininen, kuin taivas,
 tai lukemattomien järviemme pinta. 

 Vasen on valkoinen kuin talven lumi, tai kesän valkoiset pilvenhattarat.
Mukana myös kesän kolme kukkasta, kissankello, kielo, päivänkakkara,
jotka lukeutuvat suosikkeihini.



Vihreä rintani, kuin äiti maan kostea ruohikko, sammalikko.
Vihreä, kuin koivujen tuoksuvat lehdet, tai havupuiden neulaset.
Vihreä, elämänväri.

Sydämeni sykkii sinisenä Pieliselle, rakkaimmalle järvelleni.
Viereinen punainen sydän maapalloineen, olkoon rytmihäiriöni,
 jota pahentaa huoli luonnon ja maapallomme alati pahenevasta tilasta.


Tuuli havisuttaa haavan lehtiä, 
saa aikaan kovia pauhaavia myrskyjä Pielisellä.
Kuulen aaltojen tyrskyt ja tuulen mahtavan voiman.
Turkki tuulessa hulmuten ihailen vaahtopäisiä aaltoja.

Punainen puhuri saa kunnian kuvata tuulta.


Sudenkyyneleet vuotavat usein, piilossa ja salaa.
Syitä on paljon, suuria ja pieniä, niin kuin murheitakin.

Kyyneleet kuvatkoot myös ihanan lempeää kesä- tai syyssadetta, 
jonka ropinaa on mukavaa ja rauhoittavaa kuunnella.
Se saa minut sulkemaan silmäni ja tuntemaan oloni levolliseksi.

Ja sateen jälkeinen ihanan  raikas tuoksu, 
tuntuu hyvälle suden kuonossa.


Kyyneleet vuotavat myös tapettujen sisarien, veljien. 
kaikkien susien puolesta.
Tyhmä ihminen rakastaa vain itseään 
ja välitää vain omasta lajistaan, tuskin siitäkään.

Häntäni  muuttuu joskus ketunhännäksi, heilahtaa
 ja saa minut kujeilemaan ja pelleilemään.

Unohtamaan hetkeksi maailman murheet 
ja olemaan onnellinen, tähden lennon ajan.


Kuvasin tämän peilikaapin ovessa. 
Kaikki asunnon ovet ovat peiliovia, joten kiinnitys vaikeaa.

Tapettiseiniin en viitsinyt kiinnittää.
Kuvan käsittelyssä leikkasin osan taustasta pois joten reunoja jäi.
Hiirikäsi kun on niin levoton :-)

Kuvat on otettu puhelimella ja huonoja. 
En jaksanut kuvata kameralla, 
kun valojen suhteen paikka olisi pitänyt olla parempi.


Nyt muutama yhden kuvan haaste ja loppukuun lepään.
Oloni ei ole paras mahdollinen.

Kiitos Millin, kiitos Esther, ihanasta ja mielenkiintoisesta  haasteesta.
Mukaan on tullut ja tulee koko ajan lisää, joten haaste on taas houkutteleva :-)

Kiitos lukijat, haastesisaret ja kaikki vierailijat ihanista kommenteistanne!
Mukavaa helmikuuta ja mielikuvituksellisia taiteiluja :-)

Eikö papukaijamerkki olekin ihana omakuvineen<3
Kiitos Millin


Täällä lisää omakuvia

22 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä superhyperihananihana ja niiiiiin sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli, ei se nyt ihan sellainen ole kuin halusin, vaan en jaksanut piirtää enempää :-)
      Ja tulihan tässä nyt luonteeni suurinpiirtein esille, se taistelijakin ;-D

      Poista
  2. Persoonallinen ja hauska tapa taiteilla omakuva joka kertoo juuri sinusta. Kuvastaa hyvin ajatuksiasi ja huolta myös luonnosta. Mielestäni onnistuit todella hyvin. Onnittelut papukaijasta ja kiitos kuvastasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selma, ulkonäkö on esillä jo tuossa risuhattu mummelissa sivupalkissa. Sisäinen minä tuli sitten tässä esille ;-)

      Poista
  3. Meillä on satanut vettä jo monta päivää ja karhutkin heräsivät, siksi hetken luulin kun luin tekstiä, että siilisikin ovat jo heränneet ja olet pulassa niiden kanssa. Kuvasta tajusin, mistä on kysymys :-))

    Hienosti otit siilitkin mukaan ja koko luonnon, taivaan pilvineet, järvesi aaltoineen, kaiken kauniin, mutta myös luonnon murheen ja suden kyynelet.

    Hieno ja persoonallinen kokonaisuus.

    Kun kiertelen katselemassa muiden töitä, tajuan mikä tosikko oikein olen, kun aloin yrittää piirtää minua, siis ulkoista minua eikä sisäistä. Ehkä saan vielä pelastettua jotain.
    Onnittelut ja turkin rapsutus sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, siilien kanssa kävi niin kuin arvasitkin. Koko talven ovat olleet meillä ja hereillä.
      Meillä ei ole sopivaa horrostamispaikkaa joten kiltisti hoidan ne joka päivä.
      Minähän olisin hätäillyt koko talven, jos ne muualla horrostaisi, että onko ne keväällä hengissä :-DD
      Nyt saamme laskea ne itse maan sulettua vapaaksi. Ukkelikin kutsuu niitä vauvoiksi, vaikka muuten ei olla tekemisissä, kuin siivouksen ja ruokinnan ajan.

      Et sinä tosikko ole. Minulla vain on jo kuva sivupalkissa joten kerroin luonteestani.
      Aloitit kivasti kauniilla kuvallasi ja niillä asusteilla, kertovathan nekin sinusta. Paperinukke idea on minusta upea.
      Ja voihan ne loput asusteet sun muut olla sinun luonnettasi vielä enemmän kuvaavat.

      Tosikoksi en sinua kyllä tunnista millään :-)
      Kiitos Uuna kommentistasi <3

      Rapsutuksista pidän :-)

      Poista
  4. Uppouduin täysin upean kiehtovaan tarinasi ☺
    Hienoa Maahinen ♥ Terveyttä ja hyvää helmikuun jatkoa Sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ma-Te, tarinaa tuli taas tuutista pitkä pätkä :-) Terveyttä ja hyvää vointia Sinullekin

      Poista
  5. Kiitos ihanasta ja kantaa ottavasta sinusta. Kiehtovaa oli lukea tarinasi.Kuva on kaunis ja koskettava. Hyvää oloa sinulle halauksen kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RaijaAnnikki kommentistasi ja haleista <3

      Poista
  6. Tämä on mahtava sarja ja kertoo paljon Sinusta. Hienoa kun olet huolehtinut siilistä. Mettiset minuakin huolettavat, kun ei ollut suojalunta pahimmilla pakkasilla. Niitä ei vain voi mennä katsomaan, on pakko odottaa kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kahta siiliä on hoidettu syksystä.Nyt ovat terveitä ja isoja :-)
      Kulkukissakin selvisi pakkasista ruoan avulla.
      Sisään ei suostu tulemaan, eikä mene loukkuun.
      Joten ruoalla on yritetty auttaa.

      Toivottavasti mettiset eivät ole kärsineet pahasti pakkasista. Ruokittavat linnut vähenivät radikaalisti kovan pakkasjakson jälkeen. Huh ja kaksi huonoa poikaskesää takana mm talitinteillä.
      No toivottavasit ensi kesä parempi :-)
      Kiitos kommentistasi Aina

      Poista
  7. Kyllä on hieno sarja itsestäsi. Huoli maapallosta ja nykyisestä tilasta on monella. Kauniisti olet piirtänyt ja kuvaillut tarinasi, luovuutta ei sinulta puutu. Terveyttä, parempaa vointia ja jaksamista sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä jäi sanomatta että onnea upeasta ja luovasta suorituksesta ja papukaijamerkistä!

      Poista
    2. Kiitos Sisko, vielä useammalla saisi olla huoli, että asian eteen tehtäisiin sellaisia tekoja, joista on oikeasti apua.
      Ilmastosopimusten vaikutukset liian hitaita ja ovat kuin päänsilitys ;-DD

      Yksi prosentti maailman väestöstä omistaa enemmän kuin muut yhteensä. Ja ahneus ei kun kasvaa. Todellakin tyhmä ihminen.

      Nykyisillä päätöksillä myös vain lisätään väestönkasvua ja sen mukanaan tuomia ongelmia.
      Kiitos Sisko, terveyttä myös sinulle <3

      Poista
  8. Tämä on rehellinen ja koskettava omakuva, kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal, juu, liikaakin varmaan huolehdin, kun ei se oikein auta. Vaan teen sen minkä pystyn ja suren tekemätöntä :-)

      Poista
  9. Tulkitsit ja piirsit itsesi todella upeasti ja persoonallisesti. Olisipa sinunlaisia useampi, maailma olisi parempi.
    Onnittelut, papukaijamerkki tulee mielellään luoksesi!
    Rentouttavaa helmikuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin kauniista sanoistasi. En ole sen parempi kuin muutkaan, minulla on vain rohkeutta taistella luonnon ja eläimien puolesta. Mammonan kerääminen ei ole elämässä se oikea eikä tärkeä juttu :-)

      Poista
  10. Hieno kokonaisuus, tärkeä sanoma mukana.Kuten Millin sanoi,olisipa sinunlaisiasi enemmän!! Onnea papukaijamerkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther sinullekin kauniista sanoistasi. Maapalloamme rakastamme kaikki, moni vain asettaa oman itsekkään ahneutensa sen edelle.Ja siitä kärsimme sitten kaikki

      Poista
  11. UUnan sanoilla minäkin tajuan nyt että sisäinen minä olisi ollut parempi vaihtoehto totiseen kuvan toteutukseen.
    Otin yhdestä lehdestä eilen valokuvan Talvivaaran kipsialtaasta. Oranssiruskea lieju on todella masentava muistutus ihmisen itsekkäästä ja välinpitämättömästä toiminnasta. Ja nyt päästetään kiinalaiset omia etujansa ajamaan eikä suomalaiset hälytyskellot soi. Taas suunnitteilla typeryys josta tulevat sukupolvet joutuvat taistelemaan.....

    VastaaPoista