Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Maalausmaniaa akryyliväreillä

Olen pihalla, ihan pihalla, kauheaa.
Diagnoosi, luomisen mania.

Heräsin aamulla 5.50, pirteänä kuin peipponen. Kaksi kuppia kahvia, banaani.
Toinen käsi hipelöi samaan aikaan illalla pohjustettuja maalauspohjia.
Mielikuvitus karkasi omille teilleen.

Tytär havahdutti tähän hetkeen. Lähdettiin reippaalle aamulenkille. Hänen kanssaan se on REIPAS.


Vasen jalka toimi ripeästi ja notkeasti, oikeaa piti melkein vetää perässään.
Kävely tuntui puoltavan oikealle.
Ajattelin  matkan aikana, että olenko ottanut erehdyksessä jonkun toisen oikean jalan.
Se ei totellut nääs minua ollenkaan.

Alaselkä muistutti ikävästi pullistumista ja nikamapainumista, mutta hampaat irvessä,
suoritin tehtävän kunniallisesti.
Myönnettäköön, että hiki, tuskanhikikö, tuli tarmokkaalla kävelyretkellä.
Reumaatikon,kun ei pitäisi aamun kahden ensimmäisen tunnin aikana,
edes ajatella raskasta liikuntaa.

Topakkana pesin kasviksia ja luomuhedelmiä,
persiljaa ja turvotin luomusiemeniä lenkkeily episodin jälkeen.
Näistä valmistin raakapuuron blenderillä.
Sitä nautiskellessani istuin jo koneella.

Silloin se iski, äkkiarvaamatta, salakavalasti, mutta päättäväisesti. Kukako?
No se pieni olento olkapäälläni, kuiskutellen korvaani.

"Maalauspohjasi ovat kuivat- katso niitä." Otin ne kiltisti eteeni.
"Eikö olisikin kiva kokeilla, mitä niihin syntyisi?"

....No niin, taas oli pensseli kourassa ja tuttu akryylivärin tuoksu kutitteli kurkussa ja sieraimissa.
Ja minuahan ei pidellyt mikään. En etsinyt tuttua, en rakkaita värisävyjä, vaan juoksin kuin riivattu keskellä kirkkaita, värikkäitä värimaailmoja.
Annoin käden viedä, tehdä mitä se itse halusi. Maalasin ja maalasin uudelleen, värit vaihtuivat tiuhaan pohjalla.
Olin kuin ohjelmoitu robotti :-DD

Ollakseni rehellinen, tämä tapahtui myös eilen illalla, ennen uusien pohjien pohjustamista :-D
Onneksi ovat pieniä pohjia 18x24.

Eilen yksi, tänään kaksi. Tässä eilinen.

Aikaportti



Kaikessa kummallisuudessaankin, tässä on vielä normivärit :-)


Halla


Tässä jo hiukan kirkkaammat värit.


Valon tuoja


Tämä onkin sitten jo kaikkien värien äiti :-D

Urakkani valmistuttua söin eilistä maissipastaa ja broilerimuhennosta.
Ei tässä ehdi ruokaa tekemään,kuin joka toinen päivä.
Maalauskiireitä, maalauskiireitä........ihan selvä maalimania!

Onkohan noissa akryyliväreissä jotain riippuvuutta aiheuttavaa ainetta,
kun ne eivät jätä minua rauhaan.
Vai pitääkö minun tehdä ruma temppu sille pikkukaverille.
Napsauttaa vaikka luunapilla se alas korvalliselta kuiskuttelemasta.

Valehtelisin...jos väittäisin..... etteikö se olisi ollut siltikin
 HAUSKAA :-DD

Loppuun rauhoittava kuva sinisestä hetkestä Pielisen pohjoispäästä tänään klo 15 aikoihin.




Miellyttävää ja inspiroivaa viikonloppua kaikille Teille :-)

21 kommenttia:

  1. Kuulostaa taiteilijan himolta, ehkä väreihin onkin sekoitettu luovaa ja inspiroivaa ainetta kun sen kanssa tekeminen tuntuu kivalta. Hienoja teoksia olet tehnyt, ei ole aika kulunut hukkaan.
    Kiitos samoin hyvää viikonlpua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on, jotain taikaa niissä on :-)
      Pitää varmaan välillä vaihtaa vaikka lyijykynään.

      Kiitos Sisko kommentistasi<3

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Miten sinä loihditkin nuo värit, pelkistä väriputkiloista!!

    VastaaPoista
  3. Se on vähän kuin ruokaa maustaisi, vähän tuota ja sekaan toista ;-))

    VastaaPoista
  4. Kannattipa uskoa inspiraation valtaa. Huikeaa jälkeä on kätesi taas villiintynyt tekemään. Mietin, miten saat nuo värisi aikaan. Upeita yhdistelmiä ja kauniisti sointuvat yhteen. Ihanaa viikonloppua teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli, sekoittelemalla ja kokeilemalla ne syntyvät ja sekös vasta hauskaa onkin :-)

      Leppoisaa sunnuntaipäivää teille :-)

      Poista
  5. Sinäpä olet energinen ja luova. Hauskaa ei ole koskaan liikaa, varsinkin kun lopputuloset ovat näin upeita. Tosi kauniit värit kaikissa töissä. Aika portti on tosi upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin, hauskaa tämä on, vähän liiankin hauskaa. Joulun valmistelu vain siirtyy ja siirtyy...;-) No, tuleepahan vaihtoonkin valikoimaa.

      Poista
  6. Tuon tunteen jaan kanssasi, minulla on vain sama intohimo kirjoittamiseen. Sanat riemastuttavat, sinua värit.
    Sinun pensseleistäsi tulee kyllä räiskyvämpiä työn tuloksia, mihin itse pystyn.
    Liian aikainen heräily kiusaa minuakin, mutta näillä eväillä mennään ja liikuntaa ei saa unohtaa, kolottipa tai ei.
    Hyvää kolmatta adventtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii, sinun sanasi ovat todella kauniisti sommiteltu. Tekstisi on niin ihanaa luettavaa.
      Minulle tule mieleen vesi, joka soljuu ihanasti eteenpäin, kivien välistä. Saaden pintaansa virtauksen väreet. Sitä jää ihastuneena katsomaan, sama on sinun tekstisi kanssa.

      Kertoessasi retkistäsi luonnossa, innostut itsekin ja se on hyvin nautinnollista luettavaa.

      Heräily ei ole mukavaa. Viiden jälkeen olen valmis nousemaan, mutta usein herään aikaisin aamuyöstä, eikä uni tule. Se on sitten ikävää, vaan niin kuin totesit, näillä eväillä mennään :-)
      Liikuntaa ei saa jättää, tai pian ei pysty enää liikkumaan ollenkaan.
      Leppoisaa adventti-sunnuntaita :-)

      Poista
  7. Anna pikkukaverin kuiskia, se on kaikkein parasta. Kun maalaa vain itselleen, tai ei edes itselleen, vaan alitajunnalle, niin silloin nauttii eniten ja tulee parasta jälkeä. Silloin on Taiteilija isolla teellä.

    Hienoja maalauksia, hehkuvia värejä! Aikaportti ei hekä ole niin värikäs, mutta siinä on jotain erityistä, se kiehtoo minua kovasti.

    Parempi maalata, kuin touhuta liikaa joulusta...
    Hyvää adventtia ja maalausintoa :-)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Uuna, se on tuo omatunto,kun kuiskii toisella puolen, että pitäisi tehdä muutakin :-o

    Aikaporttiin tuli melkoinen lentäjä. Tuollaista ei ainakaan meidän aikajanassa lennä, kilpikonnalintu ;-)

    Se mikä tässä on hyvää, että oppii koko ajan.
    Voi katsella ja miettiä, mikä hyvää mikä huonoa.
    Niin että kuva olisi tasapainoinen.
    Kuten Halla, mielestäni siitä uupuu jotain ja paikka olisi keskivälissä vasemmalla. Tiedä häntä lisäänkö jotain vai en.

    Hyvää adventtia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse portti on kutsuva ja kiehtova, mutta juuri tuohon kilpikonnalintuun ihastuin. Kekseliästä ja omaperäistä.

      Työhän uudellen koskeminen on kaksipiippuinen juttu. Jos alkaa korjailla, menettää tuoreutta. Joskus työ ehkä kaipaa jotain, mutta koska en näe Hallaa livenä, en voi sanoa, älä koske, mutta silti tekisi mieli.

      Poista
    2. Onhan se vähän erikoinen, mutta siihen se vaan lentää tupsahti :-)

      Pitkään mietin hallaa tehdessäni, laitanko siihen jotain. Jätin laittamatta, mutta sitten se tuntuikin tyhjältä.

      Jos en keksi siihen mielekästä tapaa muuttaa, jätän noin.

      Jälkikäteen korjaus ei kyllä ole yleensä hyvä juttu, se on totta. Harvoin se onnistuu niin, että on lopputulokseen silti tyytyväinen.

      Kiitos Uuna neuvosta, kiva että kommentoit ja sanoit oman mielipiteesi. Arvostan niitä todella <3

      Poista
  9. Niin ne akryylit ovat riippuvuutta aiheuttavia. Tykkään tosi paljon tuosta Aikaportti maalauksesta. Vähän on linnun ja dinosauruksen yhdistelmää. Mihinköhän kaveri on lentämässä?

    VastaaPoista
  10. Kiitos Niina kommentistasi. Jaa..olisiko eksynyt vahingossa väärälle aikalinjalle, tai haluaa vaihtaa aikaa ja paikkaa lehahtaen aikaporttiin ;-DD

    VastaaPoista
  11. Hihhiii! Sinä se kirjoitat niin hauskasti! Minä tiedän tuon tunteen kun on vaan PAKKO päästä maalaamaan ja luomaan. On se vaan niin ihanaa! Upeita ja erilaisia tauluja olet synnyttänyt. Mystisiä ja hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, uskon että tiedät:-) Ei tarvitse kuin katsella blogiasi ja selailla mitä löytyy.

      Teet maalauksia, kortteja, askarteluja, ties mitä kaikkea ihanuutta. Yhdellä jos toisellakin on täällä sama ongelma, pakko päästä luomaan jotain :-D

      No, pieni pahe tämä on ja mahdottoman mielenkiintoinen ja hauska pahe.
      Kotityöt voi aina odottaa pikkaisen :-)

      Ja ainahan voi nousta yöllä maalaamaan, jos ei nukuta. Niin Enkulikin viime kerralla kaupassa nähdessämme kertoi ;-)

      Poista