Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Teemakuun taiteen 12.haaste 2/6


Teemakuun taiteen 12. haaste
Marraskuun teema 6 x rakennus


Totta tai tarua, tönöstä tornitaloon

Surujen talo 2/6


Surujen talo

Oven hiljaa avaat
astut taloon surujen.
Askel ensimmäinen ja
mielesi muistaa kaiken sen.

Tutut seinät, hiljaisuuden
tyhjän tunteen, pelon ja 
kyynelen suolaisen

Ei huoneissa kuulu naurua,
ei siellä iloa näy.
Ei mielessä ne ole sillä
joka ovesta sisään käy.

Surun huntu taakka
kantajalleen aina on.
Olo tyhjä ja raskas
mieli hyvin onneton.

Ovesta kenties jokainen
ainakin kerran käy.
Toisia talossa uudelleen, 
ei enää koskaan näy.

Joku sinne jää 
pysyvästi asumaan, 
joku toinen tulee
 yhä uudestaan.

Pieni säde auringon
sinut joskus herättää.
Silloin ehkä huomaa,
että ulkona on elämää.

Riennä ulos, 
pian pois talosta surujen.
Moni asukas on ikuisesti,
hukannut sinne huomisen.

JaanaN

Täällä lisää Teemakuun taidetta

30 kommenttia:

  1. Luin runon monta kertaa ja aina se säväytti niin että kyynelkin löysi tiensä silmäkulmaan. Tässä surujentalossa on moni asunut ja sinne moni jäänyt, tämä kuvaa paljon, koko tätä aikaa missä elämme, olemme. Talosi kuvaa tunnelmaa, mutta näkyy siellä se aurinkokin.

    Hyvää uutta viikkoa sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther, yritin tehdä kuvan ja runon samaan tunnelmaan :-) Valitettavasti surujen talossa on vierailtava itsekunkin.
      Mukavaa ja idearikasta viikkoa :-)

      Poista
  2. Koskettava kuva ja runos auringonsäde tuo lohtua ja toivoa! Runoon sopiva kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin, auringonsäde herättää surujen talossa katsomaan elämään :-)

      Poista
  3. Huomasin, että tämä ei nyt päivity teemataiteen blogiluetteloon, koska käytössäsi on kaksi tunnistetta: teemakuu ja teemakuun taide. Kumpaa haluat käyttää kaikille teemataiteillesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi anteeksi, olen vanhigossa laittanut väärän tunnisteen. Korjasin sen molempiin, eli teemakuu :-)

      Poista
  4. Surujen talossa on moni käynyt, minäkin. Monet ovat sieltä poistuneet kun suru on haihtunut, moni on vieläkin surutalossa kun suru ei hellitä, on niin syvä.

    Tämä on hieno piirros, olet keksinyt hyvän runon ja kuvaan sopivan tosi liikuttavan. Suru kuuluu elämään kuten ilon pisaratkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä surujen talossa varmaan kaikki joskus käy. Ei elämää voi elää läpi ilman suruja. Niitäkin on monenlaisia ja monesta syystä.
      Muruja on elon onni, suruja suurin osa, tai jotain sinne päin se vanha sananlasku :-) Kiitos kommentistasi Sisko ja iloista maanantaita.

      Poista
  5. Kiitos koskettavasta runosta.
    Luen tämän vielä useaan kertaan, saa tunteet liikkeelle.

    Kaunis kokonaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että pidät siitä. Kiitos kommentistasi :-)

      Poista
  6. Surujen talo on kaikille tuttu, jonkin aikaa siellä on viivyttävä, mutta totta, ikkunoiden ulkopuolella on elämä, joka kutsuu mukaan.

    Kiitos runosta ja kuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kaikille se tuttu on. Suru lähtee vain suremalla, mutta elämään on yritettävä takaisin.
      Kiitos kommentistasi :-)

      Poista
  7. koskettava runo ja kuva, sopivat hyvin yhteen.

    VastaaPoista
  8. Tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin sureujen talostasi. Sellaista elämä on. Tuskin kukaan selviää ilman surua, mutta onneksi sekin helpottaa ajan kuluessa. Hyvin vaikuttava tämä surujen talosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei selviä ilman suruja elämästä. Kiitos kommentistasi :-)

      Poista
  9. Vaikuttava kuva, samoin kuin on itse surukin, elämä yleensä aina voittaa ja vie talosta pois, mutta surutalon seiniin jää jäljet, jotka ei koskaan haihdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suru on vaikuttava tunne ja on surtava pois. Jäljet jää vaikka kipu hellittää. Kiitos kommentistasi :-)

      Poista
  10. Todella koskettava kuva ja runo. Valonsädekin tuossa on valmiina seurattavaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli, sieltä se valonsäde yrittää herätellä :-)

      Poista
  11. Vaikuttava maalaus ja runo veti todella hiljaiseksi.
    Vakuuttavasti riimit seuraavat toistaan, taidokkaasti ja sykäyttävästi.
    Palasin aikaan, jolloin isä lähti, myös veli... Nyt pelkään äidin ja pikkuveljen puolesta, kumpikin ovat valmiina lähtöön, mutta silti en antaisi heitä pois. Tiedän, että sitten on taas hiljennyttävä surujen talossa, mutta olen sellainen, että en sinne jää, vaan katson valoon ja uuteen päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surua mahtuu ihmiselämään paljon. Läheisistä ainainen huoli ja hätä. Vanhempien lähtö on vaikeaa vaikka haluaisi heidät pitää, on ennen pitkää luovuttava.
      Jokainen vanhempi taas varmaankin toivoo, ettei tarvitse lapsistaan luopua, mieluummin lähtee itse ensin.
      Sitäkään emme silti saa valita, vaan elämä menee niin kuin menee.
      Elämä on täynnä pelkoja, vaan eteenpäin on yritettävä mennä.
      Surusta valoon :-)
      Kiitos kauniista kommentistasi :-)

      Poista
  12. Puhutteleva kuva ja myöskin runosi on todella puhutteleva ☺
    Ihanaa alkanutta viikkoa Sinulle ♥

    VastaaPoista
  13. Kiitos Ma-Te, ihanaista viikkoa myös sinulle :-)

    VastaaPoista
  14. Niin kaunis, ja kyyneleet pintaan tuova runosi ja kaunis myös maalauksesi.
    Niin koskettava oli kyllä runosi, että piti se monta kertaa lukea...
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka, mukava kuulla että pidit niistä :-)

      Poista
  15. Tätä en pysty lukemaan, hypään yli, että ei surunhaavat aukea. kun nyt pikkuhiljaa alkavat arpeutua. vaikuttava työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selma kommentistasi, ei ole tarkoitus tehdä ketään surulliseksi. Parempi silloin ohittaa:-)

      Poista