Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Syysyön siili

Hei vaan. 
Tänään valmistui aamulla keskeneräinen siili-työ.
Nyt vasta ehdin postaamaan.

Usvaista rinnettä laskeutuu pieni siili.
Syysyön siili

Syysyön usvassa kuuluu rahinaa,
syksyn kuolleiden kasvien kahinaa.
Lehtien seassa nuuskutus ja tuhina,
välillä vihainen tuksutus  ja suhina.

Ei liiku enää madot, ei etanat,
nälkäiset vatsat pimeässä kurnivat.
Pakkasyöt ovat vieneet ötökät pois,
vaikka ruoka todella tarpeen siilille ois.

Kylmä ja nälkä yössä seurana on
ruoan löytäminen loppusyksyllä mahdoton.
Kilometrien kävely on aivan turhaa,
nälkä ja jano pian pikkuiset surmaa.

Ei keho pieni ja laiha pakkasta kestä,
ei kuoleman tuloa mikään nyt estä.
Tule apuun ihminen, ruokaa anna,
pikkuiset ja sairaat hoitoon kanna.

Rakenna siilille laudoista oma pesä,
niin talven jälkeen koittaa uusi kesä.
Heiniä ja lehtiä pesään lämmöksi kerää.
ja horroksestaan siili keväällä taas herää,

JaanaN
.
Maanantai aamuna, mies kehoitti minua lähtemään aamukahvilta ulos.
Katsomaan ulkona olevaa kissanloukkua, 
joka on pyytämässä villiintynyttä kollikissaa.
Kissa jäi edellisiltä naapureilta. 
Olin tuntia aikaisemmin käyttänyt koirat ulkona
ja silloin häkki oli tyhjä.

Syksy tulossa ja kissa näyttäytyy pihassa vähän väliä,
mutta ei antaudu kiinni.
Hyvin väistelee loukkuakin, kun ei mene sinne.
Olen houkutellut lohipateella, 
kissan kuivamuonalla ja raaka jauhelihalla.

Ei mene kisuli ansaan. Sen sijaan sinne meni jotain muuta.
Juoksin käsineet kädessä kesken aamukahvin katsomaan.
Siili oli mennyt herkuttelemaan loukkuun ja jäänyt sinne.
Ja minkälainen siili. Pieni kuin mikä.
Paino 390g ja tuntui, kuin olisi kärsinyt myös nestehukasta.
Nahka näytti olevan liian suuri.
Liian iso piikkipalttoo päällä :-)

Pikainen tarkastus, siili muuten kunnossa.
Laitoin muovilaatikkoon pehmikkeet ja siilin sinne.
Iso kuppi ruokaa ja vettä. 
Ruokaan painon mukainen annos matolääkettä.
Häkin nostin saunan lattialle. Siellä saa olla omassa rauhassaan
Kaksi päivää se on syönyt ja nukkunut. 
Nukkuu pitkällään,
jalat oikosenaan. Peiton alta näkyy kuono ja toisesta päästä jalat :-)
Syö ja juo hyvin. Näyttäisi nauttivan olostaan.

Tänään punnitsin ja nyt jo 450g, 
eli kovin oli ollut nääntynyt ressukka.
Nyt pirteämpi ja suhiseekin jo vihaisena :-D

Taidan hukkua siileihin, nyt holhokkeja kaksi.
Huomena alan suunnitella Klonkulle 
(ensimmäinen jalkavikainen)
talvipaikkaa.
Sen paino oli tänään 780g, joten pian voisi alkaa horrostaa.
Pienempi sen sijaan joutuu olemaan hereillä 3-4vko,
jos paino kehittyy samaan tahtiin, kuin Klonkulla.
Loishäädön jälkeen Klonkun paino alkoi nousta vauhdilla.
Ja samaa tahtia kasvoi myös ego.
Nyt se on hyvin vihainen häirinnästä :-D

Siivoan häkin pari kertaa päivässä. 
Samalla pesen vesi ja ruokakupit ja täytän ne.
Jos ruoka loppuu välillä, lisään sitä, niin että aina tarjolla.

Tarvittaessa pesen myös siilit, jos ovat lianneet itsensä.
Työtä niistä on paljon ja rahaakin kuluu. 
Ensi keväänä voin kuitenkin olla tyytyväinen,
niiden päästessä takaisin luontoon jatkamaan sukuaan.

Mukavaa viikkoa kaikille.
Rakastakaa luontoa ja eläimiä.




16 kommenttia:

  1. Oih sinua ihanaa eläintenystävää, voi kun teitä olisi maailma täynnä. Minä olen kasannut lehtiä ympäriinsä täällä että olisi talvihorrospaikkaa, joka kevät pari näen. Meillä käy linnutkin joskus koiran nappuloita syömässä :) Vaikka niillä on omakin ruokapaikkansa. Meidän koira on siis ulkona paitsi talvella on sisäkopissaan. Meillä vielä lämmintä, yöt 7 asteen hujakoilla.Kiitos ihanasta postauksestasi!

    Hyvää keskiviikkoa ja siileille painoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther, siiliraukat on tänä kesänä jotenkin alikehittyneitä ja eivät selviä talvesta niin heikossa kunnossa.
      Lehtikasat ovatkin mieleisiä talvehtimispaikkoja.
      Lintulaudalla käy jo todella kova vipinä. Oravakin täydentää sieltä talvivarastoa :-)
      Mukavaa keskiviikkopäivää.

      Poista
  2. Hauska siiliruno ja kuva on tosi hieno. Jännä tausta luo salaperäisen illan tunnelman. Sieltä se pikkusiili hiippailee kohti turvallista kotia. Jostain se tietää, että siellä on ruokaa.

    Voi sinua siiliemo! Hieno homma, vaikka työlästä varmaan on. Luulen että siilit jäävät saunaanne koko talveksi ja joudutte jättämään saunomiset väliin :-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltamyöhällä runon kyhäsin, joten on sitä sun tätä ;-)
      Työlästä on hoitaa, mutta hoidettava on tai vietävä loppupiikille. Joten hoidan kiltisti.
      Suloisia ne ovat vaikka villieläimiä. Huvittaa se vihaisuus :-)
      Onneksi häkit voi nostaa eteiseen, kun saunotaan. Toinen onkin sisäeteisessä koko ajan. Häkki on peitettynä, ettei tarvitse pelätä ihmisiä.
      Toivottavasti saan ne jonnekin horrostamaan talveksi:-)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal, ihana uutinen odotteli sähköpostissa.
      Kiitos, kiitos oikein paljon :-)

      Poista
  4. Sielläpä näkyy pikkuinen siili, pitkä matka on hänellä taivallettavana.. viehkeä työ ja kaunis runo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuta, tuollainen pieni oli siili kissan loukussa.
      Paljon siili kulkeekin yön aikana, kilometri tolkulla. Nämä varmaan ovat tästä läheltä, kun tässä on ollut aina siiliä.
      Ne eivät koskaan ennen ole tulleet pihaan.
      Maasto on rehevää ja siellä on paljon matoja ja muuta syömistä. Nyt kesä oli kuitenkin niin huono, että poikaset jäivät pieniksi ja laihoiksi, eivätkä selviä sellaisina talvesta.

      Poista
  5. Kerronnastasi huokuu rakkaus luontoon ja eläimiin ♥
    Kauniista työstäsi luen taas monenlaista tarinaa ☺♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ma-Te, luonto ja eläimet ovat minulle kaikki kaikessa <3

      Poista
  6. Ihana maahinen, kun pelastit siilit varmalta tuholta. Noin minäkin olisin tehnyt. Saisit vielä sen kissan turvaan. Inhat naapurit, ei sydäntä, ei vastuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aina, osaan hyvin kuvitella, että sinä luonnon ja eläinten ystävänä tekisit samoin :-)
      On osin meidän ihmisten syytä ja vastuulla, ettei siileillä ole enää riittävästi elintilaa ja pesimäpaikkoja.
      Kuka niitä auttaisi, jos ei ihminen. Olisi julmaa jättää ne huomioimatta.
      Kisuli pitäisi vielä saada turvaan. Pakkaset alkaa ja sitten se ei enää selviä ulkona. Kurjaa kuolla kylmään ja nälkään.
      Inha teko jättää se oman onnensa nojaan. Vastuutonta kyllä.

      Poista
  7. Eipä ihme, että teet upeaa siilitaidetta ja runoja. Sinullahan on kohta siilien hoitolaitos kotonasi. Kovin on pieni tämä nuori "rääpäle". Onneksi pelastit hänetkin ja onpa Klonkku kasvanut kivasti. Oletpa taitava siilien hoitaja. On muuten ihana kamalaa jättää kissa kun muuttaa. Ihan suutuin. Onkohan tuollaisella ihmisellä sydäntä ollenkaan????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli, eihän sitä pikkuista voinut oman onnensa nojaan jättää. Ilo joka niiden kasvamisesta tulee, palkitsee vaivan. Pikkuinen on tosi suloinen nukkuessaan peiton alla.
      Klonkku menee kokonaan piiloon. Jöröjukka kun on.
      Se on jo iso ja komea. Jalka ei mene vain kerälle sisään joten se ei ehkä pärjää luonnossa. mutta katsotaan nyt.
      Ehkä se talven jälkeen on parempi :-)
      Kisun kohtalo on kauhea, ellei sitä saa kiinni. Sydämmetöntä jättää se noin, vaikka ilmoitimme että se on täällä jatkuvasti. Eivät ole käyneet edes yrittämässä, eivätkä vastanneet puhelimeen kun soitettiin. Eivät siis välitä.

      Poista