Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Tuunattu koivupuinen vanha hyllykkö

Hei vaan

Puhuin tässä taannoin, että sain vanhan hyllykön tuunattavaksi.
Hylly on lakattua koivua ja taustalevy koivuvaneria.
Siinä on ollut alunperin lasiovet, jotka on ajan saatossa menneet rikki.




Hylly on ollut kovassa käytössä. Ja luonnollisesti elämän jäljet näkyvät.
Lasten jälkiä ja kirjoituksia ja raapusteluja hyllyn päällinen täynnä.



Siinäpä minulle urakkaa. 
Vein sen syksyllä mökille ja hioin siellä ulkona.
Hioin lakkapinnan kokonaan pois.

Hivelin sen hiottua pintaa usein.
Käteni suorastaan rakastavat puupintaa :-)


Tänään käsittelin hyllykön spriipohjaisella petsillä.
Olisin ottanut värittömän, 
mutta eipä sitä tällä pikkukaupungin kaupalla ollut.
Saatavilla olevista, vaalea tammi oli vaalein sävy.

 Hyllykkö  tuli makuuhuoneeseen. 
Ehkäpä sävytetty petsi oli parempi vaihtoehto.
Kaappiin jäi käsin hionnassa hiukan tummempia kohtia, 
joita en edes halunnut poistaa.
Halusin siihen jäävän sen vanhan leiman. 


Nyt pinnan voi vielä vahata tai öljytä,
mikäli haluaa. 


Kuvakulmat on vähän outoja, kun kuvasin sängyltä yläviistosta.

Ai jai että tykkään tästä 


Toisessa kuvassa näkyvä vaneritynnyri, sekä aiemmin kuvaamani 
yöpöydiksi ostetut vanhat tv-pöydät saavat saman käsittelyn, kuin hyllykkö.

Seuraava tuunausurakka on putkijakkaran lopputyöt.
Jalat hioin kesällä ja ostin puusepänliikkeestä valmiin istuinosan,
koska vanha oli liian huono tuunattavaksi.
Jalat meinasin jättää maalaamatta, mutta nyt saatankin tehdä niille jotain :-)

Kiitos ihana miniä, hylly on ihku ;-DD

11 kommenttia:

  1. Todella upean tuunauksen olet tehnyt, hylly on kuin uusi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuta, hyllyn muoto on minulle hyvin mieleinen ja tuunaus on hauskaa :-)

      Poista
  2. Voi juku, nyt tuli mieleen lapsuuden kirjahylly. Juuri tällainen meillä oli, lasiovet tosiaan edessä.
    Olet tehnyt oikein kulttuuriteon, kun tämän olet kunnostanut.

    Eikö sinulle tee pahaa nuo vahvat hajut, jotka lakasta ja vastaavista tulee? Hyvä kun hiot ulkona, niin pölyt menevät taivaan tuuliin eikä sinun nenääsi ja keuhkoihisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna, lapsuudesta minullekin tuttu. Sukulaisilla oli näitä. Halusin sen pysyvän mahdollisimman alkuperäisenä, joten maali ei tullut kuuloonkaan.

      Spriipohjainen petsi ei ole ihan niin paha kuin lakka.
      Lakkaa en voi käyttää, muuta kuin ulkona. Tosin nytkin käsittelin tämän rätillä pesuhuoneessa ikkuna auki.
      Ilmastointi oli myös kovemmalla.
      Käytän välillä myös hengityssuojainta, mutta astmaatikkona en jaksa sen läpi hengittää.

      Akryyliväreillä olen viime aikoina maalannut paljon.
      Kurkku menee kipeäksi ja tulee "flunssainen olo". Keuhkot menee limaisiksi.
      Silmät on aamulla turvoksissa ja kirvelee, joten pakko on vähentää.
      Tiedän ettei pitäisi tehdä pölyistä, eikä maalailla.
      Vaan en malta olla tekemättä, kun on intohimo puutöihin ;-)
      Sain veljeltäni hänen puuveneensä joka on setäni tekemä viimeinen vene. Siinä riittääkin sitten ensi keväänä puhdetöitä. Onneksi sen voi tehdä ulkona :-))

      Poista
  3. Olet tehnyt hyvää ja huolellista työtä ja saanut upean, kuin uuden hyllyn käyttön.

    Meillä kotona, siis minun lapsuuden kotona oli myös tällainen hyllykkö, sanottiin kirjahyllyksi, oli siinä muutama kirjakin. Lasiovet olivat myös menneet rikki. Oli hiukan tummempi, ehkä petsattu tai lakattu, en muista tarkasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näitä oli tummaksi petsattuina, muistan ne.
      Kirjahyllyiksi niitä sanottiin. Pidän paljon näistä vanhoista muodoista. Kiitos Sisko kommentista :-)

      Poista
  4. Ihana tuunaus ja olet todellakin kunnioittanut alkuperäistä kauneutta. Silotellut vain kirjoitukset ja antanut hyllylle ihanan uuden elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli, näin on. Nyt hylly pysyy minulla ja toivottavasti joku minun jälkeenikin vielä haluaa sen :-))

      Poista
  5. Hyllykkö sai uuden elämän. Se on kuin uudesti syntynyt entisiin raameihinsa.
    Hyvä työnjälki, tulos tuottaa iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii, totta. On palkitsevaa tuunata vanhaa.
      Vanhat huonekalut ovat persoonallisia, muotojensa ja historiansa vuoksi. Nähtyään vaivaa ja tehtyään valmiiksi, kiintyy huonekaluun enemmän kuin kaupasta ostettuun ;-)

      Poista
  6. Kyllä tulikin kaunis piironkihylly.

    VastaaPoista