Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Kesän ensimmäinen metsäretki saaressa

Nämä kuvat otin äitienpäivänä saaresta, omasta metsästämme.

Mökin pihalla, joku peto tappaa joka syksy tai kevät lokkeja. Sulkia oli pihalla ja vähän syrjemmässä, kun saalis oli ilmeisesti raahattu kauemmas.


Oravien ruokailujälkiä on joka paikassa.


Puput olivat jyrsineet lumen painosta taipuneita oksia.


Jäniksiä ja oravia on ilmeisen paljon, jäljistä päätellen.

Ison kiven kolossa ei näkynyt ketään, vaikka huhuilin ;-D 
Polku sinne kyllä vie.


Näitä oli useita. Kaatuneita, tai katkenneita nuoria mäntyjä.
Tykkylunta oli talvella puissa paljon.


Seuraavaksi kiirehdin rinteen alle tervehtimään vanhoja puuystäviäni.

Kuningatar oli talven aikana ränsistynyt paljon.


Katselin sen kuorta ja kasvoja, mutta jokin vaati huomiotani enemmän.



Metsän kuningas, vanha kelo oli talven aikana menettänyt oksiaan ja kutistunut.
Vain yksi pitkä oksa, oli ojentuneena kohti kuningatarta.


Kelosta oli kuori kokonaan irti. 
Kyljet olivat täynnä reikiä.
Syksyllä niitä ei vielä ollut.


Kurkistaessani toiselle puolelle totuus paljastui.
Sen runko oli jo kokonaan laho ja lohkeillut, täynnä tikan tai palokärjen tekemiä reikiä.


Hellästi silitin sen runkoa kyynelet silmissä.
Nyt oli hyvästi jätön aika.

Seuraava myrsky voi olla sen loppu. 

Siinä kaksi vanhusta nyt silmätysten katselevat toisiaan.
Metsän kuningas kelo ja vanha raita kuningatar.
Raita sinnittelee vielä ehkä jonkun vuoden, mutta kelolle talvi oli viimeinen.





Pieniä eläinten tekemiä polkuja kulkee ristiin rastiin.


Yhden polun päässä on näin soma kotikolo.
Jäkäläkoriste ovenpielessä.



Nämä jäljet olivat kuusen lähellä.  Kenen lienevät ?

En ehtinyt kiertää kuin pienen alueen. 
Olimme vain yhden yön mökillä ja aamulla ennen kotiinlähtöä kävin metsässä.
Seuraavalla kerralla kierrän lisää.

7 kommenttia:

  1. Kiitos herkästä tarinastasi ja kauniista luontokuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther,kaikella on aikansa. Nyt kelo -ystäväni hajoaa ja vapauttaa lopun energiansa metsän maapohjalle. Puun iästä ei ole aavistustakaan, samoin kuin raidan ikä on arvoitus. Blogini taustakuva on samasta paikasta.
      Paikka on energioiltaan hyvin miellyttävä.
      Pian ystäväni elävät vain kuvissa ja muistoissa :-)

      Poista
  2. Tarinoita metsän hengessä, upeita kuvia luonnosta ja sen elämästä. Kiva kun olet päässyt mökille ja ottanut kuvia meidän ihasteltavaksi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sisko, siellä olisi ollut niin paljon katseltavaa, vaan oli liian kiire pois :-( Missään en tunne oloani yhtä hyväksi kuin mökillä järven rannalla ja metsässä. Vaikka olisi kipeäkin, niin kivut jäävät taka-alalle :-)

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoisia näkymiä saaressa. Niin se on puunkin ikä rajallinen. Minullakin on Metsän Kuningas Rajalassa. Se on iso kuusi ja olen kirjoittanut siitä kirjoissani. Siitä on vielä sellainen tarina, että ensin kirjoitin Metsän Kuninkaasta ja sitten älähdin ääneen mökillä: Nyt minä tiedän, se Metsän Kuningas on se iso kuusi! Silloin putosi keittiössä lusikka lattialle ja siitä tiesin, että se se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulento, metsässä on paljon nähtävää, kun vain malttaa katsella. Suuri kuusi on hyvin näyttävä puu. Sopii hienosti metsän kuninkaaksi.
      Minun kuninkaani on mäntykelo. Kaunis ja mielenkiintoinen puu.
      Kuusia metsässämme on paljon ja pihassa suuri kaunotar pitkine oksineen.
      Kuningas ja kuningatar ovat melko lähekkäin oksat toisiinsa päin ojennettuna, että ovat kuin pariskunta.
      Nyt vain niiden aika alkaa olla ohi :-(

      Poista
  5. Metsässä sielu ja mieli lepää ja kun on vielä 'kuninkaallista' seuraa :)
    Ensimmäinen mökillä käynti talven jälkeen on aina yhtä jännittävää ja teillä vielä saareen meno! Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta vanhemmillani on ja saamme olla siellä niin paljon kuin haluamme :D

    VastaaPoista