Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Hullun piirtäjän omakuva

Hello

Piirtelin tänään taas luonnoskirjaani muotokuvan, jota en ainakaan vielä laita tänne.

Nyt laitan vesivärityön, jonka maalasin kasvohaasteen aikana,
mutten kelpuuttanut sitäkään haasteeseen mukaan. 
On melkoisen synkkä.


Työ on tehty vesiväreillä. Muokkasin sitä hiukan PaintNetilla.

Tähän piirtämiseen tuli pelottava pakkomielle ;-D
Olen melkein koko aikuisen elämäni ollut piirtelemättä. Hukkasin intoni jonnekin.
Joskus omille lapsille jotain piirtelin, mutta enpä paljon muuta.  Lapsena tuli tuherrettua paljonkin.

Nyt on sitten ilmeisesti tehtävä koko elämän edestä.
Tätä tulee, kuin sadun puurokattilasta, tursuu ovista ja ikkunoista.

Viikko sitten kävin jo uuden paksun luonnoskirjan lyijykynäpiirustuksille, 
kun entinen on melkein täysi. Jätin tyhjiä sivuja entiseen, 
että saan kalenterini tehtyä koko vuodelle, samaan kirjaan.

Muotokuvia piirtelen jo uuteen. Täytyy vain kehitellä malleja jostain.
Toki vanhoista valokuvista voi piirrellä, Tai keksiä omasta päästään, niin kuin iso osa tähänastisista on tehty. Mallista piirtäminen on vain haastavampaa ja siinä oppii enemmän, kun yrittää tehdä mahdollisimman näköisen. 

Mielikuvituskasvot voivat olla sellaiset, kuin tulee, muuttamatta piirteitä. Siinä ei sitten opi niin paljon. Toki tekniikoita voi harjoitella siinäkin, Varjostuksia, silmiä, hiuksia, aina on oppimista. Mallin mukaiseksi tekeminen on silti mielestäni vaikeampaa ja siksi kiinnostaa.

Piirustuslehtiön irtosivuina on piirroksia tolkuttomasti. Enkä ole vielä hyvin montaa kuukautta edes piirrellyt. Heh, selkeää hulluutta. Nyt se on kuulkaas menoa, johonkin pohjattomaan kaivoon.
Kävin kurkkaamassa, koska tein ensimmäisen piirustukseni tänne. Se oli marraskuun alun puolella, olikohan 9.pv.

En olisi uskonut, että hurahdan piirtämiseen. Kerran vain löysin itseni lyijykynä kädessä piirtämässä. Silloin tein lyijykynätyön puusta, joka kasvaa metsässämme. 
En edes ymmärrä mikä minuun meni, että yleensä aloin piirtää. En ollut vuosikymmeniin piirtänyt kuin lapsille vähän ja kesämökin kirjaan joitain vitsejä. 
Seuraavaksi tuhersin kuvan  rantakivikosta sumussa. Ja sitten karkasi mopo käsistä.

Nyt mopo vie minua, minä en sitä ohjaa, enkä hallitse :-) Ja minä hurja vielä nautin siitä.
Istun illalla keittiön pöydän ääressä, silmät tihrullaan lampun valossa piirtämässä. Löydän itseni usein puolille öin asti siitä. Aamulla aamukahvin juon kynä toisessa ja kahvimuki toisessa kädessä. 
Huomaan vastaavani miehelle usein, "Kohta, kohta teen, kun saan tämän kohdan vain valmiiksi."

Juon kahvit usein kylmänä, unohtuu mukiin. Kaupoissa katselen piirustustarvikkeita. Selaan töitäni ja mietin miten tekisin ne uudelleen ja paremmin. Silmäni etsivät ja löytävät koko ajan piirrettävää. Pienen osan niistä  kuitenkaan piirrän, ei aika riitä. En ole taiteilija, enkä harrastanut piirtämistä ja nyt jäin siihen koukkuun muutaman hassun kuukauden aikana. En voi edes hyötyä, tai tienata mitättömillä töilläni ja silti niitä vain itselleni hillittömästi teen. Onko tässä enää järkeä? Hulluutta, ihan selvästi sitä.

Ja tuo tämän kertainen kuva olenkin sitten varmaan minä itse. "Hullun kiilto" silmissä siinä keskiyön hämärässä tuhertelen piirustuksiani;-DD

Jos blogini yllättäen hiljenee, minut on varmaan viety pakkopaidassa, piirtämisen vieroitukseen, pakkohoitoon ;-DD


Kaikesta huolimatta, iloista ja luovaa maanantaita kaikille :-))








22 kommenttia:

  1. Kyllä tämä "tautisi" on ilmeisesti sitä samaa, mitä minä poden. Sinä piirrät intohimoisesti, minä kirjoitan sillä samalla palolla.
    Elämisen sykettä tämmöinen on. Pitää mielen avoinna ja virkeänä haasteille. Älä anna kynttiläsi sammua, pidä liekistä huolta. Valitettavasti itselläni on ollut tuota tulen hiipumista, kuitenkin tajuan, että vaalia mielitekemistään täytyy. Se on avuksi monessa kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat on varmaan oireet :=0 Elin tässä välillä säästöliekillä, sairastaessani, mutta otin itseäni niskasta kysyen, tässäkö tämä nyt oli. Muutin ruokavalioni, lopetin reumalääkkeet, joista tuli haittavaikutuksia, vaikka auttoivatkin. Kipulääkkeitä käytän. Liikuin, liikuin ja tein kaikkea kipeillä käsilläni.Yöllä en saanut vedettyä peittoa päälleni kun kädet niin kipeät ja jäykät. Nyt voin vähän paremmin ja se riittää minulle.
      Huomasin olevani vähemmän kipeä,mutta onnellinen, Nyt sitten tämä on menoa ;-) Kirjoittele, kirjoittele, käyn mielelläni lukemassa:-)) kiitos kommentistasi Aimarii :-)

      Poista
  2. Ei huono mania ollenkaan. Sitten kun vievät sinut vieroitukseen lähetän sinulle täytekakun ja piilotan sen sisään kyniä ja pari lehtiötä.

    Näitä sielunsopukoita tulee aina jostain, niitä itse huomaamatta. Luulen, että se on vain hyvä asia, antaa tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli lohduttava lupaus, kiitos Aina ;-) Nyt olisi niin paljon muutakin mitä haluan tehdä ja aika loppuu kesken,kun kynä hallitsee minua. Kiitos Aina lohdutuksesta :-)

      Poista
  3. Luovuus on vapautta tehdä mitä milloinkin tekee mieli tehdä, on se piirtämistä,maalaamista ,kirjoittamista ym. Nyt sinulla on ehkä siihen enemmän aikaa...Ja kyllä sinä voisit myydäkin maalauksiasi,postikortteina, tee se satukirja hahmoistasi, pyyhkeitä hahmoistasi..kaikkea on mahdollista tehdä ja laittaa sitten myyntiin! Anna luovuutesi palaa..ja minusta on hyvä asia että voi tehdä myös ns synkkiä maalauksiakin, onhan elämässäkin varjonsa. Mukavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa on, kun lapset jo aikuisia. Se kirja tuntuisi mukavalta ajatukselta, vaikka vain ihan itselleenkin, mutta katsotaan nyt mitä siitä syntyy. Oikeassa olet, synkkiäkin voi tehdä, tämä vain mielestäni ei olisi sopinut niihin muihin kuviin. Ei tätä voi pysäyttääkään, vaikka aikaa menee. Risulintujani sain myytyäkin ja tuli vähän tarvikerahoja uusiin ideoihin, nyt aika menee kynän kanssa. Kiitos Esther ihanan kannustavasta kommentistasi. Iloista päivää...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Riitta Sinikka, on sellainen täti ja silmien palo, ettei nää kuin piirustukset :-)

      Poista
  5. Minä olen piirtänyt nuoresta asti harrastuksena, välillä on ollut pausseja pitkiäkin. Sitten kun taas innostun, niin just tulollaista syventymistä on minulla myös, en kuule enkä näe muita, ja aika kuluu huomaamatta, eikä malttaisi mennä nukkumaan. Kasvokuvat ovat aina kiinnostaneet ja olen niitä tehnyt paljon. Älä pelkää et sinä sairas ole, innostunut vaan, kun myöhemmin olet piirtämisen löytänyt uudelleen, niin sun pitää saada kaikki vuodet kiinni. Eiköhän niillä suurilla mestareilla ole ollut tietääkseni samoja oireita. :)

    Hieno ja värikäs kuva ja siitä on taas hyvää jatkaa taiteen maailmaan johon kaikilla ei ole mahdollisuutta, mutta jokaisella on varmaan sydämessä oma mielenkiintoinen lahjakkuuden mahdollisuus, meillä on tämä. Hyvää uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä piirrätkin kasvot todella taitavasti, näkee että olet tehnyt niitä paljon. Kyllä kaikille varmasti löytyy se oma juttu jos vaan on intoa ja halua opetella ja tehdä.
      Itseäni vaan ihmetyttää, kun teen monenlaisia juttuja. ja nyt koukutuin tähän näin kovasti ;-))
      Kiitos Sisko kommentistasi :-) luulen, että vaikken pitäisi blogiakaan enää, piirtäminen jää loppumatkan evääksi .

      Poista
  6. Hyvä, että olet hurahtanut luomiseen! Itselleni kävi samoin muutama vuosi sitten, ennen sitä olin viimeksi lapsena piirtänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho ja luulin sinun tehneen maalauksiasi aina, kun olet niin taitava. No, meille on sitten tullut joku "virus" ja nehän tunnetusti ovat sitkeitä ;-DD
      Kävin juuri katsomassa sitä tummaa ja vaarallista söpöläistäsi :-))

      Poista
  7. Haa, ihana kuva, tosi mysteerinen ja hehkuva. Sisäinen palo tulvii kaikkialta ulos, nyt ei auta kuin piirtää.
    Uskallanko edes vihjaista, että joku siellä alkumetreillä kovasti tuuppasi tähän suuntaan, mutta taidan olla mainitsematta, ettei ala syytteitä tulla :-DD

    Piirtäminen on hyvä harrastus, anna palaa vaan. Samaa hulluutta täällä sairastetaan. En ole koskaan ollut ihmisen piirtämisestä tai maalaamisesta kiinnostunut ja nyt niitä tulee ja tulee. Syksyllä otin osaa edelliseen 29Faceen, joten sen verran on taustaa, mutta edelliset 50 vuotta olen maalannut vain kaikkea muuta.

    Vain piirtämällä oppii piirtämään ja vain katsomalla oppii näkemään.
    Kummallisinta tässä hulluudessa on se, että aina pulppuaa uusia tapoja toteuttaa luovuutta. Minuun iskivät nyt nämä taiteilijakirjat/art journalit. Koko ajan on jotain painossa, että liima kuivuisi ja pahvit jäisivät suoraan. Monta päivää olen tuhertanut ja vasta kansia teen. Kestää varmaan vuoden ennen kuin saa ensimmäisen kirjan valmiiksi. Onneksi ei ole päivämääriä.

    Annetaan palaa ja nautitaan! Olemme olleet vaimoja ja äitejä, nyt on meidän aikamme. Tehdään juuri sitä, mistä nautimme ja mikä kiinnostaa. On ihanaa seurata piirtämistäsi. Laita tänne meidän iloksemme. Missään muualla - ei missään näyttelyissä - ei saa niin paljoa katsojia kuin täällä, sen voin kertoa.

    VastaaPoista
  8. No niin, nyt on "kissa pöydällä" :-DD Lienetkö jo teleportannut aivoihini ennen ensimmäistäkään piirrosta, kun niin oudosti kynä houkutti. Ja kun sen tein olitkin ensimmäinen kannustajani ;-) Hullua kun ei kauan tarvitse yllyttää.
    Oih, Uuna, tartutit kamalan taudin, joka ei hellitä otettaan.

    Kävin äsken RaijaAnnikin kirjoja taas ihailemassa. Illalla taittelin jo papereita kokeeksi.......tauti leviää, apua!

    Kiitän kuitenkin tässä julkisesti Sinua viruksesta. Ennen sitä en ollut näin onnellinen ja iloinen harrastuksistani kuin piirtämisen aloittamisen jälkeen.
    Kiitän myös kaikkia Teitä jotka käytte katsomassa ja kannustamassa, Toivottavasti virus leviää. Kyllä sen kanssa pärjää, joskin valvottaa paljon ;-DDD

    VastaaPoista
  9. Upea juttu, että piirtäminen on vienyt. Vei minuakin 21 ikävuoteen ja sitten tuli ahdistus, kun en kehity ja lopetin.... Tavallaan toivoisin että veisi taas, se tunne kun on pakko piirtää ja nälkää ja vessahätääkin siirtää tuonnemmas kun ei voi luomisen hetkellä kynää laskea...

    Iloisia hetkiä piirtämisen parissa Jaana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiia, herättele se into sieltä, äläkä mieti kehitytkö vai et.
      Minä aloitin näin vanhana, enkä ehdi enää kehittyä pitkälle.
      Silti haluan oppia uutta, koska se tuo elämään niin paljon väriä ja sisältöä. Mietin kyllä mitä voisi tehdä toisin, mutta en laita pakkoa kehittymiselle. Teen sen minkä osaan ja nautin siitä :-) Vielä se sieltä herää, kun äidinmaidossa olet näämmä tartunnan saanut :-) Iloista päivää Tiia <3

      Poista
  10. Tätä taudinkuvaa oli ilo lukea, Nyt en halua toivottaa pikaista paranemista, vaan päinvastoin. Jatka vaan ja nauti siitä muut kvitkin unohtuvat. Jariemua riittää meille katsojille asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ei ole toivoakaan pikaisesta paranemisesta. Joten on jatkettava ja nautittava tästä. Riemua kyllä riittää, tätäkin kuvaa katsoessa, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. On sen niin hurjan näköinen. Kiitos kannustavasta kommentistasi Millin ;-) Ja itsestään selvyys on, että tauti oli sinussa jo paljon ennen minua ja valvottanut sinua kauan :-D

      Poista
  11. Sinut on vallannut luomisen vimma! Liekö unessa ollut taiteilijasielusi herännyt. Katsotaan mitä se tuo tullessaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä lie herännyt, kun elämä on muuttunut hyvin kummalliseksi ;-) Nyt pitää mennä jo päivä kerrallaan, kun on niiiiiiiin paljon tekemistä. Kiitos Tuulento kommentistasi, sama vimma se sinussakin taitaa elää :-))

      Poista
  12. Luovuuden vimmaan ei ole muuta sammutuskeinoa kuin luominen, hienoa että into on syttynyt. Minäkään en ole sitten ammoisten teiniaikojen piirtänyt mitään, teemataiteen kautta uskalsin aloittaa ja kivalta tuntuu, oppia ikä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirokko, hienosti on sinuunkin vimma syttynyt. Kauniita ovat työsi. Minä aloitin Siskon taikakuvilla nämä haasteet. Teemataiteen lisäksi en muissa vielä ole ollutkaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä.......:-)

      Poista