Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Tuoksut, leivonnaiset Taikakuvat -haaste 44.

TAIKAKUVAT -HAASTE 44.

Nään unta ihanista joululeivonnaisista. Tunnen melkein tuoksunkin unessa.
Maistan maun.... herkullista.
Huumaava tuoksu.....pipareita, joulutorttuja, suklaakääretorttua, pasteijoita, piirakoita, kinkkua nam,nam....




Uni jatkuu aamuun. Koira tönii kuonollaan, nyt ulos. Oih, jouluherkut olivat unta.


Vasta ensi viikolla aloitan joululeivonnaisten valmistamisen. 
Siihen saakka tyydyn vain uneksimaan herkullisista leivonnaisista, ihanista tuoksuista :-)

Taikanappi


20 kommenttia:

  1. Joskus se on herättävä makeimmastakin unesta ☺☺☺

    VastaaPoista
  2. Unissa voi saada joskus hyviä vinkkejäkin ja joskus vähän hullunkurisiakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, joskus tuntuu että illalla epäselvät asiat on yön aikana selkeytyneet :-)

      Poista
  3. Olipa makoinen uni, tuon toivoisi olevan totta.
    Minulla ei tänä vuonna oikein ole leipomisinspiraatiota. Saa nähdä tuleeko ensi viikolla yhtään. Viime vuonna leivoin aika paljon, nyt on niska vähän sellainen, ettei se tykkää olla keittiössä kippurassa.
    Kai sitä jotain herkkua vähän sentään täytyy tehdä, ainakin äidilleni, koska sinne tulee porukkaa kahville.

    VastaaPoista
  4. Niin Uuna, kivaa olisi, kun uni muuttuisi todeksi. Minulla on vaikeuksia tänä jouluna saada kiinni joulutunnelmasta ja innostua leipomaan. Lapset tulevat jouluna, joten jotain pitää tehdä. Tyttären kanssa jaetaan gluteenittomien leivonnaisten teko. Se vähän helpottaa.Jouluruoat teen kaikki gluteenittomina.
    Kipeänä vielä vähemmän innostaa. Joko Sinun uudet lääkkeet tuovat yhtään helpotusta?

    Minullakin tulehtui nyt vuorostaan oikea olkapää ja akillesjänteet on koko ajan kipeät. Sinnittelen vielä, jos ei tarvitsisi reumalääkkeitä alottaa:-) Kiva kun pistäydyit "kylässä", kommentteja on aina yhtä kivaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olo alkaa olla ihan toisenlainen. Nyt vasta tajuan, kuinka pitkään oikein sairas olinkaan. Mutta kun tulehdusarvot eivät olleet koholla, ei voinut olla kipeä - siinä se terveyskeskuksen arvio. Jos en olisi itse alkanut pitää puoliani olisin varmaan sairaalassa jo, niin alas oli kortisoliarvo päässyt jo silloin.
      Tammikuussa otetaan uusi kontrolli ja sitten saan virallisen diagnoosin. En yhtään muista, kuinka tarkkaan kerroin viimeksi. Sen taisin kertoa, että vika "on korvien välissä" :-D
      Siis kuitenkin, mutta toisella tapaa, kuin yleensä sanotaan. Eli aivolisäke ei lähetä käskyä lisämunuaisille tuottaa kortisolia elimistöön. Se on kaiken hormonitoiminnan ja solujen uudistumisen perusta, mutta eiväthän ne terveyskeskuksessa edes tunne tällaista harvinaista sairautta. Onneksi syy vaivoihin ja surkeaan oloon löytyi.
      Vieläkin käy niin, että kun olen äitiäni auttamassa, väsyn liikaa ja voimat häviävät. Kun on sairas tai stressaantunut tai rasittunut, elimistön pitäisi tuottaa normaalia enemmän kortisolia, mutta minulla kun ei tuota, niin heti jokin poikkeava toiminta romahduttaa kunnon.
      siitä kiitän nyt Luojaa, että Heidi jatkaa jouluperinnettä ja järjestää joulun. Minä pääsen vuosikymmenten jälkeen valmiisen pöytään. Jokainen toki jotain teemme, mutta se perusvastuu.

      Siitä siirrynkin sinuun ja mietin, miten sinäkin saisit vielä enemmän jaettua joulutouhuja kaikille. Kun kaiken ruuan laittaa ja leipoo, niin kyllä siinä joutuu olemaan jaloillaan tosi paljon. Ei muuten, mutta ettei tulisi pitkäaikaista harmia ja kipeytymistä olkapäälle ja etenkin nilkoille.
      Voimia sinulle ja otahan sillai rennosti, kyllä se joulu tulee, vaikka ei ihan kaikkea seitsemää sorttia olisikaan. Yhdessäolo on se tärkein joulun tuoja.

      Poista
    2. Voi miten "tuttu tarina". Surullista, että potilaiden pitää itse jaksaa sairaana taistella oikeuksistaan tulla tutkituksi.
      Hyvä kuitenkin, että lopulta selvisi. On kauheaa olla sairas ja lääkärien mielestä terve. Aivan liian helposti syyllistetään potilas tyhjän hötkyilijäksi.
      Sinun sairautesi on vielä niin vaarallinen hoitamattomana, että diagnoosin viivästyminen on vaarallista.

      Minullakin sjögrenin syndrooma löytyi vasta huulibiopsiasta. Suukirurgi totesi sylkirauhasia ottaessaan, että onpa julmetun isot :-) Silloin tiesin,että nyt jotain jo löytyi. Nivelpsoria on vaikeaa diagnosoida, kun se ei näy yleensä verikokeissa.
      Hoitosuhteeni keskussairaalan reumapolille katkesi, kun en enää halunnut kokeilla perinteisiä reumalääkkeitä. Sain niin pahoja oireita, etten enää uskalla.
      Reumatologi sanoi, ettei edes uskaltaisi minulle biologisia lääkkeitä määrätä, kun reagoin lääkkeille niin voimakkaasti.

      Isälläni on psori, kahdella lapsellani myös. Kummallakin niveloireet.Veljelläni psoriasis ja minulla iho-oireita vähän. Tk:lla käski reumatologi näyttää niitä. Mennessäni näyttämään, hoitajat käskevät ottamaan yhteyttä reumapolille. Eivät kuulema tiedä niistä mitään. Siis kumipallona pompin.

      Minulla on koko selkä, niska mukaan lukien täynnä muutoksia, Olkapäät tulehtuvat vuorotellen, pahimmillaan yhtä aikaa.Niihin laitettiin kortisonipiikkejä niin paljon, että ultran tehnyt lääkäri oli kauhuissaan ja kielsi enää laitattamasta.
      Akillesjänteet olivat niin pitkään tulehtuneet etteivät enää normalisoidu. Niihin laitettiin kortisonia, mutta ei se kauan auttanut.
      Siihen lisäksi astma ja ne kystat päässä. Sairaan kovat lääkkeisiin reagoimattomat päänsäryt. Nyt verenpaine heittelee ja on sydänoireita. Lääkäriin en haluaisi.
      Siskollani todettiin jo sepelvaltimotauti, niin kuin isän suvussa lähes kaikilla on, isälläkin.
      Ihan sairasta sakkia ;-)

      Yritän itse hoitaa itseäni luonnon konstein. Ja paras hoito on, tehdä kaikkea sellaista mistä itse pitää.
      Yrittää välttää liikaa rasitusta ja stressiä.

      Tytär tulee jouluviikolla jo aikaisemmin tänne tekemään kanssani joulua. Hän leipoo myös osan, joten se helpottaa paljon. Siivous tehdään aina miehen kanssa yhdessä. Kyllä tämä tästä jouluksi pikku hiljaa muuttuu.
      Niin kuin totesit, se yhdessä olo on kaikkein paras joulun tuoja. Jaksamista. Älä sinänkään rasita itseäsi liikaa, auttaessasi muita. Jos uuvut liikaa, sairautesi pahenee.

      Poista
    3. Täällä on jo pari romaania, mutta jatkan vielä vähän. Tuli mieleen noista päänsäryistäsi ja muistakin kivuista, että onko sinulle kokeiltu epilepsialääkettä särkylääkkeeksi. Sen on todettu auttavan pieninä annoksina hyvin kipuun. Minulla on käytössä Neurontin-lääke, jota ilman en pystyisi niskani kanssa elämään. Kaksi vierekkäistä nikamaa kun on sökönä ja vierekkäisiä on vaikea leikata, kun ei voi tukea toiseen ja kahdesta tulee liian pitkä jäykkä kohta. Näin on kerrottu. Tuo neurontin auttaa nivelvaivoihini joka puolelle ja saan oltua lähes normaalisti. Neurologin mukaan neurontinia voi käyttää pitkään, eikä tule haittavaikutuksia. Eri asia on, jos olet jollekin sen aineelle yliherkkä. Minä en onneksi ole.
      Uuna

      Poista
    4. Antaa vaan romaanien syntyä. Ehkä näissä on hyödyllistä tietoa toisillekin. Minulle kokeiltiin epilepsialääkettä ensin selkäkipuun, ei apua. Tulin sen sijaan kaksi kertaa raput alas päälleni, Toistakin lääkettä kokeiltiin, ei auta kipuun. Sitten migreenilääkkeet, ei auta nekään. Kipulääkkeitä kymmeniä olen kokeillut. Nyt otan ibuprofeiinia,parasetamolia ja Tradolania sekaisin. Lääkärin ohje. Ei nekään vie kipua. Helpottavat pikkuisen kipua hetkeksi. Olen saanut tiputuksessa lääkettä usean kerran. Lievittää vähän ja alkaa puolen tunnin sisällä taas paheta. Olen hyväksynyt, että se kestää,tasan tarkkaan niin kauan, kuin on kestääkseen.
      Lääkärit nostelevat vain käsiään. Ei toista kuvausta, ei mitään, joten minkäs teet.

      Minä vain yritän selvitä kipuhuurussa sen ajan. Oksennan ja nukun :-)

      Onhan se rankka kokemus. En pysy, enkä voi olla pystyssä. Välillä tuntuu ettei selviä, kipu on niin valtava, mutta hengissä ollaan vieläkin. Verenpaine kohoaa pilviin ja joskus verensokeri romahtaa. Lääkäreitä ei kiinnosta, eihän se niihin koske.

      Onneksi on jaksoja, jolloin se on poissa, tai kestää pahana vähemmän aikaa, tai on kokonaisuudessaan vähän siedettävämpi. Ja kun päänsärky loppuu, osaa arvostaa terveempiä päiviä kympillä :-)

      Poista
    5. On tuo kyllä aika hurjaa! Onko se diagnosoitu migreeniksi vai miksi? Miten siihen ei mikään auta? Miehen siskolla on paha migreeni ja hänelläkin kokeiltiin näitä hermosärkyläääkkeitä, mutta hänkin kaatuili. Ne olivat kyllä eri merkkisiä kuin minulla, mutta hänelle eivät sopineet.

      Tuo on kyllä aika huolestuttavaa että venpaine nousee kovasti ja toisaalta verensokeri putoaa. Sen toisaalta ymmärtää, koska ei voi syödä, kun on paha olo.
      Olen itse vuosikymenien aikana saanut niin monta vähättelyä ja ihmettelyä osakseni, että en toisaalta ihmettele sinun osaasi. Kaikki pitäisi näkyä verikokeissa tai muussa, muuten vikaa ei ole olemassakaan.
      Miten sitä sairaana jaksaa pitää puoliaan :-o

      Poista
    6. Migreeni se ei ole. Neurologi yritti väkisin tehdä siitä migreeniä. Ei auta migreenilääkkeet, eikä oireet täsmää. Ei siihen saatu diagnoosia. Käpyrauhasessa löytyi kaksi kystaa. Kysyin neurologilta, voiko päänsäryt johtua niistä. Hän vastasi, että ei niitä kyllä rueta sieltä operoimaankaan, eli siis kyllä.
      Luin ohjeista, että ne pitää kuvata uudelleen myöhemmin, että tiedetään kasvavatko ne. Magneettikuviinkaan en omalta paikkakunnalta, edes neurologin lähetteellä en päässyt. Vasta reumatologi kysyi haluanko kuviin. Seurantakuvausta ei tehty. "Säästetään, sanoi sammakko pojalleen saven syönnistä."
      Diagnoosia kystien aiheuttamasta päänsärystä ei ilmeisesti tehdä, niin asialle ei tarvitse tehdä mitään.
      Tämän kaltainen on Suomessa tänään hyvin yleistä.
      Kipu on yksinkertaisesti niin kauhea, ettei lääkkeiden teho riitä. Pahimmillaan olen kolme päivää aivan kiputokkurassa. Nyt ei onneksi ole ollut ihan äsken niin kovaa. Silloin ei voi tehdä mitään, en nää edes kunnolla.
      En vain jaksa enää taistella asiasta. Alkuun pelkäsin,nyt en jaksa edes pelätä :-)

      Poista
    7. Kuinka kauan kystien löytymisestä nyt on? Montako vuotta pitäisi olla väliä uusintakuvaukseen? Saitko mitään vihiä?
      Minä keräisin kyllä viimeiset omat ja varastetut sentit ja menisin yksityisen lääkärin kautta kuvaukseen. Liian aikaisin ei tietenkään kannata mennä. Kystat eivät varmaan ole vaarallisia varsinaisesti, mutta kyllä tuollaiset päänsärkykohtauksetkin ovat kamalia. Voimia sinulle, toivottavasti saat olla joulun rauhassa!

      Poista
    8. Siitä on jo pari kolme vuotta. Joku lääkäri
      ( muistaakseni sama joka on tv:ssä) oli vastannut kysyjälle, että noin 6kk päästä. Neurologi ei puhunut siitä mitään.
      Kystat ei välttämättä ole vaarallisia, mutta joskus ovat, kun kasvavat. Ja aina ei diagnoosi ole oikea.
      Täällä oli nuori mies jolle sanottiin myös, että päästä löytyneet kystat on vaarattomia. Mies on haudassa ollut jo monta vuotta, niiden vaarattomien kystien vuoksi.
      Neurologi sanoi, ettei niitä vähässä kummassa aleta repeloimaan, eli leikkausta ei tehdä, ellei ihan pakko.
      Ja siinähän voi tulla muutakin vahinkoa. Päänsärky, kovakin ei ole syy leikata.
      Pitää vain toivoa, etteivät kasva ja ovat tavallisia kystia, Elämä on iso riski jo itsenään, joten tämä on kuin ruletin peluuta. Olin välillä todella kipeä. Kipeä nytkin, mutta en niin kipeä. Kivun kanssa oppii elämään.
      Olen iloinen jo tästä hengähdystauosta.
      Ja korvissa kilisee jouluiset enkelikellot, oli sitten joulu tai juhannus, niin elämä on yhtä "juhlaa" (tinnitus)
      Yritän selvitä huumorilla ja hyväksymällä, etten ole keholtani terve, enkä sellaiseksi tulekaan enää.
      En halua hukata aikaa sairauksilleni.
      Pärjään hyvin nyt, jaksan liikkua ja touhuta paljon. Ja käytän kipulääkkeitä.
      Huonomminkin voisi olla :-)


      Poista
  5. Kyllä olet nähnyt herkullisia unia. Tuoksut ovat unessa ihan huumaavan hyvät. Hienosti olet piirtänyt.

    Minäkin joskus näen vastaavanlaisia, mutta joutuu heräämään juuri makeammalla hetkellä. Onneksi on vielä aikaa joululeivonnaisiin monta päivää. Kiitos osallistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olispa uni totta. Leivonnaiset ja ruoat valmiina :-)
      No, ehkä se joulumielikin löytyy, kun valmistan laatikot ja teen kahvileivät ym. Ja aikaakin on riittävästi.
      Kiitos kommentistasi ja mukavaa päivänjatkoa.

      Poista
  6. Herkulliset unet on ihania, mutta entäs kun heräät ja kaikki tuoksut ja maut ovatkin vain unta?! Leivonta ja maistelut siis vielä edessäpäin, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikös ne sano niin :D
    Piirustuksesi ovat taas niin hienot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas muuta. No lanttu- ja porkkanalaatikot on jo valmiina ja huomena teen piparit ja muuta kahvileipää. Siitä ne vähitellen...Hyvää kannattaa odottaa :-)Kiitos kommentista Tuitiina

      Poista
  7. Onpa makoisa uni. Voi herkutella vapaasti unessa, eikä taatusti paino nouse.:-)
    Unessa on piparin väritkin.
    Ihana toteutus.

    Minulla alkaa olla Joulu leivonnat takanapäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei liho ei, saa syödä tolkuttomasti :-) Kiitos kommentistasi. Tein jo piparit ja laatikot, mutta on tämä tänä vuonna jotenkin tahmeaa.
      Sinä olet ahkeroinut siellä. Nyt vain leppoisaa joulun odotusta.

      Poista