Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ruostesydän ja hopeakehrä -ikkunakoriste

Hei taas

Kesällä tehty ruosteinen sydän, sai kaverikseen hopeisen kehrän.
Rautalankapyöriöön on pujoteltu ristiin,rastiin ohuempaa metallilankaa.
Päälle pyörittelin paperinarua.
Lopuksi maalasin hopean (matta) värisellä spraymaalilla molemmin puolin.
Kuva on otettu salaman valossa, joten kehrä on melko kelmeän näköinen   
:-)


Liimasin kehrään kullanvärisiä tarratähtiä ja kiinnitin sen sydänkehikkoon.
En saanut kuvaan tähtien loistoa tällä kertaa, En kuvankäsittelyssä tehnyt enempää, kun taustan mustan värin. Illan pimeässä olisi saanut paremman kuvan. Koriste ei näytä kuvissa hyvältä, otan pimeässä paremman ja laitan tänne.


Kehrän saa helposti irti joulun jälkeen. Sydämiä on kaksi. Toinen pienempi.
Kesäisin ne ovat sisäkkäin koristeena. 

Nyt lähdetään pimeään kävelemään. Rannassa on ihana kuunnella pimeässä myrskyn ääniä.
Halvat ja hullut huvit, mutta ei maksa mitään ;-)

4 kommenttia:

  1. Kaunis ikkunakoriste ☺
    Varmaan kiva kuunnella rannalla myrskyn ääniä ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mate. Myrskyt vesistöllä ovat upeaa katsottavaa. Pimeässä sitä ei nää, mutta kuulee äänet. Lopun voikin sitten itse kuvitella.

      Poista
  2. Korttiprojektisi on jo niin hyvässä jamassa, että ehdit tehdä kaikkia hienoja muita juttuja. Teuvoon ihastuin kovin, mutta tämäkin on hieno. Osaan kuvitella tähtien välkeen valon osuessa niihin. Pidä juuri tällaisista "vähän rosoisista" koristeista. Tarkoitan tällä sitä, että kauppojen krääsä jää minulta ilman huomiota, mutta tällaisiin persoonallisiin koristeisiin ihastun.

    VastaaPoista
  3. Onneksi on jo hyvässä jamassa. En ole leiponut edes pipareita :-)
    Nyt väsään viimeistä korttia, joka onkin se vaikein "synnytys" ;-)

    Tein sydämet mökillä ruosteisesta rautalangasta. Ja juuri samasta syystä, minkä mainitsit. Pidän tavattomasti ruosteisista samoin harmaista kolhiintuneista laudoista ym. Mies kysyy nykyään ensin kun tuhoaa, onko minulle varattu. Alkuun tuli niin monta kauhun hetkeä, kun nuotioon, tai uuniin lensi ihania harmaita laudanpätkiä ;-) Kiitos kommentistasi Uuna.

    VastaaPoista