Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Pimeyskö synkkää, ei ollenkaan, se on kaunista

Hei

Pimeää, pimeää ja pimeää. Ei ehdi kunnolla päivä valjeta, kun tulee uudelleen pimeää.
Kävellessä saa varoa kompastumista.

Parasta tässä on illan kauneus. Illan valot heijastuvat järven pinnasta.


Siellä ollaan työn touhussa.


Tuuli kuljettaa savun poispäin.


Rantaheinikko on pimeässä kaunis.


Kivet kuultavat kauniisti veden alta. Rannassa on jäätä.



Pimeässä voi kompastua lahopuihin.


Sen harmaa pinta on todella kaunis.


Runko vihertää hiukan. Kohta jäkälä ja sammal peittävät sen.


Myrskyssä katkennut pakurikoivu. 
Pimeässä se on vielä kauniimpi kuin päivänvalossa.


Sen katkennut runko makaa lahona maassa.
Se on kaikkensa antanut ja muuttuu maaksi jälleen.


Pimeys ei ole pelkkää synkkyyttä.
Pimeässä tututkin paikat muuttuvat salaperäisen näköisiksi ja yllättävän kauniiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti