Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Tutkimusajan yllättävä peruuntuminen

Hyvää alkanutta viikkoa.
Taas oli maa valkeana ja lisää on tulossa iltaan mennessä. Seuraavaksi pakastuu.


Teimme tässä lähtöä sinne keskussairaalaan. Isäni soitti ja kertoi että keskussairaalasta oli soitettu.
Kuulontutkimukseen varattu aika peruuntuu. Soitetaan puoli kymmenen aikaan! Äidille oli varattu aika 13.10. Matkaan oli varattu kaikkineen pari tuntia, että ehtii iäkkään kanssa parkkipaikalta polille ja ilmoittautumaan. Lähtiessä oli tarkoitus ajaa vielä huoltoaseman kautta ja tarkistaa renkaiden ilmanpaineet. 

Kovin myöhään ilmoitellaan peruuntumisesta! Vanhalle ihmiselle lähtö pidemmälle reissulle ei ole helppo. Siihen valmistaudutaan hyvissä ajoin. Terveydentila vaihtelee ja ei koskaan tiedä milloin jaksaa lähteä niinkin pitkälle matkalle. Kuulontutkimusaikaa on odottettu pitkään ja sitten se peruutetaan viime hetkellä. Onneksi ei oltu tällä kertaa lähdössä linja-autolla. Mikäli liput olisi ostanut etukäteen, ei niiitä olisi hyvitetty peruuntumisen vuoksi. 

Keskussairaalalta oli sanottu, ettei tässä vaiheessa osata edes sanoa,koska uusi aika mahdollisesti tulisi. Äitini  ei kuule vanhalla laitteella juurikaan mitään. On masentunut, kun jää ulkopuolelle kaikesta kuulemattomuuden vuoksi. 
Tätä reissua oli odotettu kovasti. Ja siihen valmistauduttu pitkään. Iäkkäälle, kun mikään ei ole niin itsestään selvyys ja helppoa, kuin nuoremmille.
Eikä iäkäs ihminen voi lähteä pitkälle reissulle yksin. Eli siinä on järjestettävä kyyti, avustaja jne.

Peruutus tuli kuulontutkijan sairastumisen vuoksi. Uskomatonta! Niin suuressa talossa on henkilökunta niin vähissä, ettei ole ketään tuuraamaan sairastunutta. Ja kyse on keskussairaalasta, Eikö nämä pitkän matkan päästä tulevat vanhukset pitäisi pystyä hoitamaan silloin, kun on aika annettu. 
Miten siellä kuvitellaan pystyvänsä vastaamaan näin suuren alueen terveydenhuollon erikoissairaanhoidosta, kun näinkin tavalliset, mutta tärkeät käynnit peruuntuvat yhden henkilön sairastumisen vuoksi. Samalla tavalla joutuu odottamaan muitakin erikoissairaanhoidon aikoja. 
Kuukausitolkulla. 

Eihän tämä kuuloasia ole hätätilanne, mutta jos ihminen on elämästä ulkopuolella, siksi ettei ole toimivia apuvälineitä kuulemiseen, on elämä melko yksinäistä ja tyhjää. Vanhukset ja ikääntyvät ovat tässä yhteiskunnassa täysin merkityksettömiä, vai pitäisikö sanoa, että riesa. He joutuvat vain alistumaan tilanteeseen. Harva uskaltaa, tai jaksaa edes valittaa mistään. Ovat vain hiljaa ja odottavat.
Äitini ei koskaan valittaisi.

Heidät on "lypsetty tyhjiin".  Vaikka he eivät enää tuota, meidän tulisi muistaa, että itse ovat eläkkeensä maksaneet. Meidät kasvattaneet ja osallistuneet yhteiskunnan velvotteisiin. Ja kiitos siitä on lähes  täydellinen välinpitämättömyys ja jopa syrjintä. Hyvä me. Eipä ole nykypäättäjillä paljon "peiliin katsomista."

Yleensä jo se, ettei tällaisia palveluja tuoda kuntaan vanhuksia varten. Sama on muidenkin apuvälineiden kanssa. Yksilölliset pohjalliset kenkiin on teetätettävä kaukana. Vaikka jalkojen tutkiminen onnistuisi varmasti täälläkin. Siihen tarvittavat tutkimusvälineet olisi hyvin helposti siirrettävissä päiväkäynnille kuntiin. 

Matkat ovat iäkkäälle ihmiselle liian pitkiä ja raskaita. Sen vuoksi sovimme tyttären kanssa, että sairaalakäynnin jälkeen menisimme sinne, että äiti voisi levähtää ja syödä ennen kotiin paluuta.

Mikäli potilas asuu samalla paikkakunnalla, ei valmistautumista tässä mittakaavassa tarvitsisi. Läheltä pääsee nopeasti ja helpommin, vaikka peruutusajalle, jos sellainen yllättäen järjestyy. Vaan ei täältä saakka.

Kunnat maksavat palveluista, jotka ovat sattumanvaraisia, eivätkä aina edes laadukkaita palveluja. 

Kaikilla ei ole varaa kalliisiin yksityispalveluihin, eikä tutkimuksiin, joten ovat täysin julkisen terveydenhuollon varassa.  

Yksityiset vanhusten palvelukodit ja hoitokodit ovat niin kalliita, että monen vanhuksen rahat eivät niihin riitä. Ainoa vaihtoehto on kunnan vanhainkoti. Siellä on henkilökuntaa aivan liian vähän. 

Se hoito mitä siellä kyetään niillä resursseilla antamaan, on ala-arvoista. En ihmettele, että henkilökunta väsyy ja varmaan turhautuu. Eivät pysty tekemään sitä mitä pitäisi ja haluaisivat. Eipä ole helppoa vanhusten hoitajillakaan. Siellä näkee konkreettisesti vanhusten ja heidän hoitonsa, sekä hoitajien arvostuksen. Sitä ei ole ollenkaan.

Itse lopetin kontrollikäynnit erikoissairaanhoidossa ja lääkitykset. En kokenut saavani riittävästi apua ja hyötyväni lääkityksestä, joista tuli vain hankalia haittavaikutuksia. Lääkärille pääsyä tarvittaessa joutui odottamaan kuukausitolkulla. Lääkärimaksu ja matka tulevat niin kalliiksi, että yhden lääkärireissun hinnalla saa kuukausien kipulääkkeet.

Omillaan piti pärjätä pitkät odotusajat, joten sama olla kokonaan omillaan. Ruokavalio, sekä liikunta eri muodoissaan on hoitoni. Se ei silti aina riitä. Joka syksy tilanne huononee. Kipulääkkeitä on pakko käyttää. Onneksi on edes niitä. 

Ei elämä niin kauhean miellyttävää ole kipujen kanssa, mutta jos vaihtoehtoa ei ole, niin mitäpä teet. Kuuntelet kipuja, valvot yöt ja yrität löytää elämästä niitä mukavia asioita, jaksaaksesi. 

Selkä on siinä kunnossa tänäänkin, ettei meinaa saada kenkiä jalkaan. Vatsa ei kestä jatkuvaa kipulääkitystä. Pakko on välillä tauottaa. Niska ja olkapäät valvottavat yöt, mutta siihen tottuu. Tulehtuvat vähän väliä.
Tähtitieteelliset, lääkkeisiin reagoimattomat päänsäryt saavat oksentamaan ja tekevät lähes liikuntakyvyttömäksi ja täysin tokkuraiseksi. Silmiä särkee myös erittäin kovasti. Ei kuulema vaarallisia. Ei niin, kun eivät koske lääkäriin,vain minuun 1-3vrk.
Kystia, jotka käpyrauhasesta löydettiin, ei ole toista kertaa kuvattu. Mitään järkevää syytä näin voimakkaille kohtauksille, ei kukaan välitä edes selvittää. Päänsäryn osalta hoito on ollut surkeaa.

Joten mitä hyödyttää mennä lääkäriin, jos ei sieltä apua saa. Yksityisen puolen tutkimuksiin ja hoitoihin ei ole varaa. Erikoissairaanhoidon yksityispalvelut on myös suurimmaksi osaksi ostettava sieltä 130km päästä :-(

Jos me emme pidä iäkkäiden ihmisten puolia, niin sitä ei tee kukaan. Ja haluan muistuttaa, että tämän päivän 20 vuotiaskin on tulevaisuuden vanhus. Siltä kun ei pelastu kukaan, jos elää vanhuuteen saakka. Syrjintä alkaa jo keski-iän jälkeen. Työelämässä et ole minkään arvoinen. Eikä kukaan halua ikääntynyttä töihin, tai sairasta. Silti eläkeikää nostetaan. Ei ne eläkekassat työttömyyden avulla kartu. Eikä ihmisten eläkkeet. Tätäkö suomalaiset oikeasti haluavat?

Asiasta ei vain välitetä niin kauan, kun se ei kosketa itseämme. Toki jos on varallisuutta niin paljon, että pystyy ostamaan palvelut yksityiseltä, ei ole huolta huomisesta. Ei edes toisten :-(

Hyvää päivänjatkoa kaikesta huolimatta. Mennään eteenpäin "kuin mummo lumessa".



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti