Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

torstai 18. syyskuuta 2014

Karhun jälkiä marjametsässä

Toissa kesänä ollessamme mustikassa, oli karhun näkeminen livenä lähellä. Paikka on salolla, jossa karhun jälkiä löytää usein.  Siellä on myös runsaasti hirviä ja muuta riistaa, joten ymmärtää karhujen viihtymisen siellä.

Paikalla, jossa hetki aikaisemmin olimme keränneet mustikoita, oli karhu käynyt männyssä. Männyn vieressä on paikka, jossa kasvaa valkeita mustikoita. Keräsin niitä.

Lähdimme välillä lähellä olevalle suolle etsimään lakkoja, Suolta oli matkaa ko. paikalle noin 400 metriä.

Emme viipyneet suolla kauan. Palattuamme mies huomasi männyssä jäljet, joita ei aikaisemmin ollut. Kävelessämme takaisin, emme katselleet lähtöpaikalle, vaikka olisimme sinne hyvin nähneet. Marjoja kerätessä ei tutussa paikassa kiinnittä huomiota jatkuvasti ympäristöön.

Karhu oli käynyt,puussa ja tullut alas, kävellessämme. Jäljet olivat komeat. Kaarnoja, joissa oli kynnen jälkiä, oli tippunut sen tassuista pakosuuntaan.


Alas on ilmeisesti tultu vauhdilla.


Lähikuva yhdestä kynnen tekemästä viillosta puun rungolla.


Käymme paikalla edelleen. Pysyttelen kuitenkin näköetäisyydellä miehestä ja pidän ääntä,
Karhu välttelee yleensä kyllä viimeiseen saakka ihmistä, joten sen näkeminen luonnossa liikkuessa on vaikeaa. Karhun täytyi kuulla ja haistaa meidät tullessaan alueelle. Miksi se ei lähtenyt heti pois. vaan nousi puuhun? Oliko se mahdollisesti nuori karhu, jonka uteliaisuus heräsi ja se halusi tulla katsomaan?

Kyseisen metsäalueen läpi kulkee metsäautotie. Sen varrelta löysimme seuraavana keväänä paikan, jossa karhu oli kynsinyt puuta talviunilta herättyään. Irronneita kuorenpalasia oli puun ympärillä, ja puu oli melkoisen "käsitellyn näköinen". Liekö hoitanut kynsiään, vai mikä oli toimenpiteen tarkoitus?

Olimme menossa etsimään pakuria, mutta ehdotin miehelle perääntymistä :-) Maassa oli vielä paljon lunta ja jäljet aivan tuoreita. Hirvitti ajatuskin äreän talviunilta heränneen karhun kohtaamisesta. 

Ihailen niitä mieluummin kauempaa ; -)

Metsäalue on laaja ja siellä asuu varmaankin useita karhuja, koska jälkiä näkee joka vuosi, Pehmeän metsäautotien yli mentyään, jää kosteaan tienreunaan usein tassun jäljet. Kamera, tai edes puhelin olisi hyvä olla aina mukana, että saisi kuvia, Pakurireissulla puhelin jäi autoon, joten en saanut puusta kuvia. Marjastusaikaan mennessä puun kuoret olivat jo niin irti, ettei kuva olisi vastannut tuoreen tapahtuman jälkiä. 

Olen aivan täpinöissäni, löytäessäni karhusta merkkejä. Mielestäni se on upea kunnioitusta herättävä eläin, jolla on oikeus liikkua metsässä, niin kuin meillä ihmisilläkin. 

Olisi kivaa kuulla karhuhavaintoja muiltakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti