Turinoita elämänmenosta, ihmettelyä luonnon ihanuudesta, itse tekemisen ilosta.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Suloinen Mimi -koira

Nyt koiristamme on esittelyvuorossa Muhoksen Mimmi.

Mimmi on noin 7,5 vuotias suuri perunkarvatonkoira.  Hellittely nimenä on Mimi.
Mimmi on nuorimman poikamme koira. Se oli noin 5 kk, kun haimme sen. Kotimatkalla se valitsi suokikseen poikamme. Syntymäkodissa oli useita lapsia.

Mimmi on hyvin nokkela ja oppiva koira. Se ei ole koskaan yrittänyt karata minnekään seikkailemaan. Mimmi viihtyy kotona omien parissa. Sisäsiisteyden se oppi myös nopeasti.

Mielestäni se näyttää välillä hätääntyneeltä magnustilta.
Kaula pitkällä, silmät laajentuneena.....:-)

Vanhemman pojan poika kutsui Mimmiä alkuun api -koiraksi. Hänen mielestään se muistutti pentuna naamaltaan apinaa. Ja niin kyllä muistutti.

Ah, niin  pehmeää, niin lämmintä. Helppoa elämää!
So soft, so warm.  So easy life ;-)
Mimmillä on päälaella karvoja, sekä käpälissä ja kolmasosa hännästä . Keholla on ichuja, eli pieniä muutaman karvan tupsuja. Hampaita siltä upuu useita, niin kuin karvattomalta saakin uupua. Etu- ja kulmahampaat sillä on ja osa poskihampaista. Hampaiden uupumien ei ole haitannut sitä mitenkään. Syö rustoluita siinä missä toisetkin koirat.

Haluan tässä muistuttaa, ettei karvattomuus ole aluperin jalostuksen tulos, vaan luonnon "oikku". Karvattomuutta ei ilman mutatoitunutta geeniä olisi.

Se on erittäin leikkisä, nopea juoksija ja oppii kaiken melkein itsestään.
Mimmi on luonteeltaan johtajakoira. Ihmistä tottelee kyllä, mutta ei pidä toisista koirista.

Poikani kuvasi Mimmiä suoraviivaiseksi, joskus jopa törkeäksi, mutta suloiseksi. Ja korosti sitä, ettei Mimmi tee pahojaan. Mimmi on hyvin persoonallinen ja erikoinen koira, joka herättää ihastusta tempauksillaan.

Mimmi rakastaa lämmintä ja pehmeää. Rakensin sille oman sängyn pojan entisestä runkopatjasängystä. Purin päälliset pois, samoin jouset.

Katkaisimme miehen kanssa sängyn rungon kahdesta kohti poikki. Arvioin tarvittavan pituuden, josta katkaisimme sen. Toisesta päästä otimme lyhyen pätkän, jossa oli sängynjalat mukana. Liitimme osat naulauslevyillä ja näin saimme aikaiseksi pienen sängyn.

Sängyn pohjan säleiköstä teimme koiran sänkyyn uuden pohjan. Laitoimme laudat niin pienillä raoilla, ettei koiran jalka sovi niihin.


Tein sänkyyn paksun patjan vaahtomuovitäytteellä ja vanupäällisellä (vanhasta sohvatyynystä).
Ompelin patjaan päällisen ja ison pussin tikkikankaasta, jonka laitoin nurkista nauhoilla kiinni sänkyyn.

Sänky on pehmeä ja Mimmi sopii pussiin oikein hyvin. Pitäähän karvattomalle peitto olla .-)

Alkuun Mimmi nukkui sängyssään yöt. Pikkuhiljaa se taas alkoi kavuta yöllä pojan sänkyyn.
Aamulla jos käymme pojan huoneessa, Mimmin kuono näkyy peiton alta jalkopäässä.

Mimmi inhoaa kynnen leikkaamista, Harjata sitä ei tarvitse kun ei ole mitä harjata.

Valeraskaaksi se tulee helposti, joten lelujen kanssa on oltava varovainen.
Muutamaa lelua hoivataan, kuin pentuja.

Pojan puhelin on usein tietokoneen vieressä pöydällä. Puhelimen alkaessa soida, Mimmi otti sen suuhunsa, kantaen sen sänkyyn viereensä. Piti sitä pentunaan. Mikäli Mimmi ei ole valeraskaana, antaa se puhelimen hälyyttää, ottamatta sitä.

Kesällä auringossa Mimmin iho punottaa herkästi. Aurinkorasvaa, tai vaatetta on silloin laitettava suojaksi. Keväällä iho tummuu. Talvella iho on huomattavasti vaaleampi.

Talvesta Mimmi ei pidä ollenkaan. Palelee ja varpaat kylmää. Ulkona käydään pikaisesti ja äkkiä takaisin sisään. Sillä on haalareita, viitta ja joskus talvisin sillä on pidetty trikoopaitaa sisälläkin.

Kesäisin itikat ja paarmat ovat sille melkoinen riesa, kun ei ole turkkia suojana.
Mimmi on ollut viime vuosina mökillä vain pojan mukana. Yhden viikonlopun oli kanssamme, kun poika oli reissussa. Se oli kiltisti koko ajan, mutta ikävöi. Huomattuaan, että olimme lähdössä käymään kotona, se juoksi suoraan rantaan ja hyppäsi veneeseen.

Poika on lähdössä opiskelemaan, mahdollisesti jo vuoden vaihteessa. Mimmi ei voi lähteä mukaan.
Yksin ollessaan se saattaa haukkua ääniä, joten mihinkään opiskelija-asuntoon sitä ei voi viedä.
Tuskin kerrostaloasuntoon ollenkaan. Ero tulee olemaan molemmille vaikea. Hoito-ohjeita on tullut jo ennakkoon paljon ;-)

Saa nähdä miten ero Mimmiin vaikuttaa. Ja kuinka se pärjää muiden koiriemme kanssa. Täällä kotona se oleskelee pojan huoneessa, mutta eihan se yksin siellä viihdy. Mimmi kaipaa toisten lailla paljon hellittelyjä ja läheisyyttä, sekä toimintaa. Siinä meille onkin haastetta, kun yritämme lievittää sen ikävää.

Mimmi on meille hyvin tärkeä ja rakas tytteli. Toivottavasti se ei liikaa ikävöi isäntäänsä. Jälleennäkemisen riemu on loma-aikaan varmaan riehakas.

Päivitän tänne myöhemmin lisää kuvia Mimmistä. Yritän ottaa kuvan, jossa se nukkuu pussissaan omalla sängyllä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti